Paalanen, Antti: Rujo

763
lukukertaa
Photos: Ulla Nikula ; Graphic design & illustrations: Elina Warsta.

2019 Zen Master Records / Rockadillo Records ZENCD 2170

1.Dance for me
2.Elä (Gotta live)
3.Child on you
4.Wakamambo (Mambo horizontal)
5.Hede & emi (Pollination)
6.Taivas on sininen ja valkoinen (The sky is blue and white)
7.Fort Accordion
8.Hiplaa (Monkey)
9.Pusu (Kiss)
10.Jää hyvästi (Farewell)

Music and lyrics written by Antti Paalanen, except: 2. lyrics Heidi Maria Paalanen & Antti Paalanen, 6. trad., arr. Antti Paalanen.

Antti Paalanen (3-row accordion, digital accordion, vocals, jew’s harp ; accordion and vocal recording & editing, programmings, samples)

+ 1, 3, 4, 8, 9: Teemu Vuorela (drums)
+ 7: Teemu Vuorela (programming & samples)
+ 3: Piia Kleemola (kantele)

Samuli Volanto: sound engineering, mixing, editing, drum recording, vocal recording (8, 9), samples (6)
Lauri Halavaara (additional production (2, 5))
Jonas Olsson (additional production (3))
Sami Silén (drum, kantele recording (3))
Inka Heinonen (mixing (3))
Mastered by Minerva Pappi at Waudio

Accordion & vocals recorded at K. H. Renlund Museum – Central Ostrobotnia Regional Museum, Green House, Kokkola
Drums & kantele recorded at Sound Aces, Seinäjoki
Mixed at Matkastudio, Tampere

Arvio: 4 tähteä

 

Pystyykö Antti Paalanen tekemään hanurista EDM-soittimen? Siis kansanmusiikkipohjalta karvanoppa-autoihin, onnistuisiko? Yritys ainakin on kova, eikä oikeastaan muuta vaadittaisi kuin tippa suvaitsevaisuutta siellä missä tanssibiitit ovat tehokäytössä. Levyn avauksen voi kokeeksi heittää jonkin Daruden perään, ja katsoa mitä lattialla tapahtuu.

Tahtoo sanoa, että useimmissa Paalasen biiseissä rakenteet ovat simppeleitä, teemat tarttuvia ja takuulla riittävän toisteisia, kompeissa on imua, ja perusrytmit hakkaavat sen verran selkeästi ja äänekkäästi, etteivät tanssijalat mene solmuun.

Levyn soiva kuva on runsas, nimensä mukaan usein rujo ja samalla myös yllättävän raskas, kun ottaa huomioon, että Paalanen on käytännössä levyn ainoa muusikko (puolet kappaleista rummuttaa Teemu Vuorela ja Piia Kleemolan kantele vierailee yhdellä biisillä). Eniten rujoutta tuo Paalasen laulu tai ääntely, joka liikkuu soinniltaan kurkkulaulun ja Tom Waitsin välimaastoissa.

Viimeinen biisi Jää hyvästi on selkeimmin jotain muuta: pieni, naivistinen balladi, jossa puheenomainen laulu ja hoilausvälikkeet istuvat väräjävän haitaritunnelmoinnin kaveriksi.

Perustaltaan Paalasen Rujo on kuitenkin ronskia kamaa, tarkoitettu ennen kaikkea reippaan hyppelehtimisen ja miksei jopa transsiin muiluttavan itsesuggeroinnin apumieheksi. Elävänä uusien biisien teho sitten todella punnitaan. Kansanmusapiireissä Paalasen hurmiomeininki tiedetään, mutta kannustan kokeilemaan rohkeasti muuallakin, suunnilleen minkä tahansa skenen tapahtumissa!