Jyväskylä Big Bandin Romanian matkan matkakertomus

411
lukukertaa
Eeppinen bändikuva vuoren huipulla.

Alkusanat
(Kirjoittanut Ilkka Mäkitalo, kapellimestari)

Konsertti- ja kouluttautumismatkat ovat keskeinen osa Jyväskylä Big Bandin
toimintaa. Viime vuosien aikana olemme vierailleet mm. Amsterdamissa, Berliinissä
ja Lontoossa. Konserttimatkat tuovat hienoa vaihtelua ja tavoitteellisuutta
toimintaamme. Ne sopivat myös erinomaisesti taiteelliseen linjaamme, jossa
painottuu uusi suomalainen big band-musiikki.

Idea Romanian kiertueesta syntyi, kun innostuimme yhteistyöstä Elena Mindrun
ja Tuomas J. Turusen kanssa. Elenan paikallistuntemus ja -tunnettuus,
tuottajataidot ja määrätietoisuus auttoivat viemään Romania-suunnitelmia vauhdilla
eteenpäin. Kun alkoi näyttää siltä, että saamme mittavan kiertueen aikaan ja keikan
jopa Bukarest Jazz Festareiden päälavalle, oli helppoa alkaa toden teolla
matkajärjestelyihin.

Matka alkaa, ensimmäinen konsertti Casa de Cultura a Studentilorissa
(Kirjoittanut Henriikka Steidel, bassopasuuna)
Keskiviikko 14.9. – torstai 15.9.

Saavuimme Matiaksen kanssa Clujiin päivää ennen muuta bändiä ja saimme hieman
etumatkaa Romanian valloittamiseen. Ihanat Elena ja Tuomas tulivat hakemaan
meidät lentokentältä asti ja toivottivat lämpimästi tervetulleiksi Elenan kotikaupunkiin.
Meidän oli helppo nauttia pimenevästä illasta tähtitaivaan alla, sillä tapansa mukaan
Elenalla oli kaikki valmiiksi järjestettynä. Meidän käydessä nukkumaan pakkasivat
loput muusikot bussia Jyväskylässä ja valmistautuivat yön yli kestävään
matkustukseen.

Ensimmäisen keikkapäivän aamu valkeni lämpimissä ja pilvettömissä tunnelmissa.
Whatsapp-ryhmän viestien perusteella tiesimme, että muu porukka oli koossa ja
soittimet olivat päässeet mukana ainakin Müncheniin asti. Iltapäivällä hotellin aulaan
saapui innostunut, mutta todella uupunut joukko. Vitsien tasosta pystyi päättelemään
kuka oli saanut matkalla unta ja kuka ei.

Ruokailun ja pienen hengähdyspaussin jälkeen suuntasimme keikkapaikalle Casa de
Cultura a Studentiloriin. Kävelimme sisään aivan valtavan rakennuksen aulaan ja
muistan miettineeni, että jos tämä ei ole edes se hienoin keikkapaikka tällä
kiertueella, niin missä palatsissa me tulemme vielä soittamaan.

Soundcheckin edetessä tuli ajoittain ikävä meidän Jyväskylän luottomiksaajia, mutta
jälleen Elena piti homman järjestyksessä ja lopulta olimme yhtä mieltä illan
äänimaisemasta. Ennen lavalle menoa saimme vielä yllätyksenä yhdysvaltalaisen
gospelpianistin Joshua Nelsonin lämmittelemään yleisön meitä varten. Jyväskylä big
bandin komppisoittajat basisti Hanna Turunen ja perkussionisti Markus Snellman
heittäytyivät myös mukaan Nelsonin tunnelmointiin yhden kappaleen ajaksi ja
toivottivat meidät muut tervetulleeksi lavalle.

Vaikka orkesterilla oli unta takana todella vähäisesti, suoriutui jokainen upeasti.
Tietysti vähäinen unen määrä hieman kuului soitossa ja keskittymiskyvyssä, mutta
kiertueen ensikonsertiksi tämä oli oikein hieno. Kumarrus ja niiaus jokaiselle
soittajalle uskomattomasta suorituksesta sellaisen matkustuksen jälkeen. Luulen,
että konsertin jälkeen jokainen oli todella onnellinen päästessään vuoteeseen ja
aamupalalla vastassa olikin jo hymyileviä matkalaisia.

 

Tervetulokomitean edustaja Cluj-Napocan lentokentällä.
Jyväskylä big bandin soittajia kävelemässä kiertuebussiin Clujin lentokentällä.
Ensimmäinen konsertti Casa Cultura De Studentilorissa 15.9.2016.

 

Toinen päivä – workshop Gheorghe Dima Music Academyssa sekä visiitti
Salina Turdaan

(Kirjoittanut Kerttuli koivisto, trumpetti)
Perjantai 16.9.

Kahden vähille unille jääneen yön jälkeen suuntasimme perjantaiaamupäivällä
pitämään workshopia Gheorghe Dima musiikkiakatemiaan, jossa Elena on opiskellut
klassista sävellystä kandidaatin tutkintoon asti. Muiden matkajärjestelyjen lomassa
vähemmälle ajatukselle jäänyt workshop ei ehkä aamulla herättänyt järin suuria
hurraa-huutoja, mutta sai jälkikateen paljon kiitosta myös bändin sisältä. Soitimme
yhden kappaleen kultakin kiertueen säveltäjältä (Elena Mindru, Tuomas J. Turunen,
Jussi Kosonen) ja säveltäjävetoisesti pureuduimme kappaleiden taustoihin,
voicingeihin, kultaisiin leikkauksiin ym. yksityiskohtiin, mikä oli erittäin silmiä (korvia)
avaavaa myös pultista seurattuna. Keskustelimme myös big band
istumajärjestyksestä – erilaisista käytössä olevista standardeista, JBB:n
normijärjestyksestä sekä tähän prokkikseen tehdyistä muutoksista (foni- ja
pasuunasektio poikkeuksellisesti peilikuvana). Uteluihin barskan ja bassopasuunan
sijoittamisesta normista poiketen kompin viereen liidipasuunisti Jussi Kososella oli
tyhjentävä mielipide: “Let me answer that: it works fine!”. Paikalle oli saapunut
parikymmentä osallistujaa siitäkin huolimatta, että lukukausi alkaa vasta lokakuussa.
Ja kyllä muuten bändi soundasi hyvältä!

Workshopin jälkeen Elena vei meidät syömään opiskeluaikaiseen kantapaikkaansa,
jossa suurin osa bändistä nautti romanialaista perinneruokaa nimeltä “Varza á la
Cluj”, eli vapaasti käännettynä Clujin kaalipaistosta. Lounaan jälkeen kiertuebussi otti
suunnan kohti Salina Turdan suolakaivosta, joka on sittemmin lopettanut
toimintansa ja toimii nykyisin turistinähtävyytenä. Alkuperäisen ohjelman mukaan
seuraavan määränpään piti olla Bistritan kaupunki, mutta keikkajärjestäjä perui
konsertin Elenan kovista neuvotteluista sekä lakimieskontaktoinneista huolimatta.
Ei voi kuin hattua nostaa, millä tatsilla tuo nainen hoitaa näitä hommia! Salina Turdan
Star Wars, Lord of the Rings ja Matrix -mielikuvia herättävä suolakaivos oli kyllä
upea, ja bändi sai ehkä ihan tarpeellistakin vapaa-aikaa jäädessämme vielä toiseksi
yöksi Clujiin nauttimaan asiaankuuluvia huokeita virvokkeita.

Big Band -workshop Gheorghe Dima musiikkiakatemiassa 16.9.2016.
Salina Turdan suolakaivos.
Bändiläisiä iloisissa tunnelmissa suolakaivosvisiitin jälkeen.
Vapaapäivän illan päätteeksi söimme monien mielestä ”parhaan pizzan ever” Il
Milanese -ravintolassa.

Palatul Culturii
(Kirjoittanut Kalle Keränen, alttosaksofoni)
Lauantai 17.9.

Olimme myös toisen yön Cluj-Napojassa koska edelliselle illalle suunniteltu keikka
Bistritassa oli peruttu.

Aamulla meillä oli hieman vapaa-aikaa, sillä bussimme starttasi puoliltapäivin.
Innokkaimmat kävivät tutustumassa lähiseutuun kävellen ennen kuin suuntasimme
kohti Târgu Mureșia. Matka sujui rattoisasti ja perillä majoituimme sekä söimme
kolmen ruokalajin päivällisen. Illan keikkapaikkana oli paikallinen konserttitalo Palatul
Culturii eli suomalaisittain kulttuuripalatsi. Komeasta palatsista huokui menneiden
aikojen glamour. Äänimiehet osasivat hommansa paremmin kuin edellisellä
keikkapaikalla, ja big band soi hienosti tässä salissa. Oman mausteensa
valmistautumiseen toi kameraryhmä, joka taltioi konsertin paikalliseen TVR3:een.
Yleisöä paikalle olisi mahtunut enemmänkin, mutta arvioisin että toistasataa
korvaparia oli saapunut meitä kuulemaan.

Konsertti sujui hiuksenhienon alkukankeuden jälkeen hienosti ja saimme soitettua
hyvin hetkessä soivan ja elävän konsertin. Solistimme Elena Mindru lauloi
suvereenisti tiensä paikallisen yleisön sydämiin ja lopulta meiltä vaadittiin encorea
seisten. Suosion osoittaminen konsertin jälkeen seisten taitaa kuitenkin olla paljon
yleisempää Romaniassa kuin hillityssä koto-Suomessa. Roudauksen jälkeen
nautimme vielä illallisen hotellissa ja suurin osa orkesterista jaksoi istua iltaa hotellin
verannalla vielä pikkutunneille asti. Tällöin myös intendentti/baritonisaksofonin
soittaja Villen pitkään ja hartaasti kasvattama parta karsiutui pelkiksi viiksiksi. Tyylistä
ei tingitä myöskään Romaniassa!

Keikkabussissa matkalla Targu Muresiin 17.9..
Soundcheck Targu Muresin keikkapaikalla Palatul Culturiissa.
Konserttijuliste oli esillä Targu Muresin keskustassa sijaitsevalla ilmoitustaululla.

Matka Transilvaniasta Bukarestiin Transfagarantietä pitkin
(Kirjoittanut Tuomas J. Turunen, piano)
Sunnuntai 18.9.

Neljäs matkapäivämme käynnistyi kello 9 yhteisellä hotelliaamiaisella. Yön olimme
viettäneet Darina-hotellissa Târgu Mureșin keskustassa. Vaikka edellisen illan
konsertin jälkeinen illanvietto oli venynyt melko pitkäksi, kiitettävän suuri osuus
ryhmästämme jaksoi kuitenkin herätä aamiaispöytään ajoissa.

Aamupalaksi nautittiin lautasellinen perus aamiaistarvikkeita, kuten kinkkua, juustoa,
leipää ja salaattia. Hotelli oli oikein hyvää keskitasoa ja erittäin edullinen:
majoituksen, johon kuului kolme ateriaa, saimme koko ryhmälle hintaan 20 euroa (80
leitä) per henkilö. Aamutorkkujille pakattiin eväät mukaan doggie-bagiin, joita saivat
nautiskella sitten bussissa.

Bussimme lähti puoli yhdeltätoista kohti Fagaras-vuoria, jotka meidän täytyi ylittää
matkallamme Bukarestiin. Transfagarasan-tie, joka kulkee tämän Karpaatteihin
lukeutuvan vuorijonon läpi on maailmankuulu turistinähtävyys. Vaikka meillä ei ollut
päivän ohjelmassa muuta kuin matkustaminen, oli hyvä lähteä liikkeelle ajoissa
saadaksemme nauttia päivänvalon aikaan kauniista maisemista, jotka avautuvat
vuorille noustessa.

Târgu Mureșista ajoimme aluksi Sibiun ohi Cartisoaraan, josta lähdimme etelään
Transfagarasan-tielle. Jos joku haluaa tehdä turistimatkan Transfagarasanille
Transilvaniasta käsin, tämä on ainoa oikea reitti. Google Maps näyttää välttelevän
jostain syystä tätä reittiä. Tähän voi vaikuttaa se, että talvisaikaan osia tiestä on
suljettu. Suurimman osan vuodesta se on kuitenkin ajokelpoinen ja hyväkuntoinen.
Se on myös tituleerattu maailman parhaaksi tieksi Top Gear ohjelmassa.

Matkamme Târgu Mureșista Transfagarasanille kesti melko pitkään, ja kello oli
pitkälti iltapäivän puolella kun vuoret alkoivat siintää horisontissa. Ennen vuoria
sijaitsee laaja Fagarasin alanko, romaniankieliseltä nimeltään Depresiunea Fagaras.
Lopulta tie lähti nousemaan ja maisemat ympärillämme vaihtuivat melko nopeasti
laakeasta alankomaisemasta upeisiin vuoristonäkymiin. Tie vuorille mutkitteli paljon
puolelta toiselle, mutta kuljettajamme sai matkanteon tuntumaan turvalliselta.
Olimme ajaneet saman Elenan kanssa reitin henkilöautolla pari kuukautta sitten,
joten me tiesimme kyllä mitä tuleman pitää.

Jostain syystä syyskuu näyttikin olevan alueella suosittu matkailukuukausi turistien
keskuudessa (verrattuna heinäkuun alkuun). Alkuperäinen suunnitelmamme oli
pysähtyä ensimmäisessä vuoren rinteessä sijaitsevassa Cabana Cascada Balea –
majatalossa syömään lounasta, mutta se suunnitelma romuttui kun saavuimme
paikalle. Majatalo sijaitsee tien vieressä, ja tien varrella on paljon pieniä kojuja, jossa
myydään erilaisia matkamuistoja, paikallisia herkkuja ja muita turisteille suunnattuja
hyödykkeitä. Nyt tämä tienvarsi majatalon lähistöllä oli niin täynnä autoja, että hädin
tuskin pääsimme bussilla etenemään sen ohi, joten ruuhkasta selvittyämme
päätimme jatkaa matkaa.

Jatkoimme siis nousuamme autolla kiemurtelevaa vuoristotietä ylöspäin, ja välillä
pysähdyimme ottamaan valokuvia kun löysimme sopivan levikkeen tien sivusta.
Vuoristoilma tuntui erityisen raikkaalta edellispäivien paahtavan kuumuuden jälkeen.
Ehkä vajaan tunnin ajon päästä pääsimme itse Transfagarasanin kuuluisimmalle ja
mutkaisimmalle pätkälle, josta löytyy paljon kuvia esimerkiksi Googlen kuvahausta.
Maisema sieltä ylhäältä alaspäin vievään kivikkoiseen vuorenrinteeseen on
henkeäsalpaavan hieno. Vuorenrinteessä voi myös bongata ison suihkulähteen
Cascada Balean (jonka mukaan nimetty on se majatalo, jossa emme päässeet
pysähtymään), ja lukuisia pienempiä lähteitä. Tien mutkittelevan komeuden yllä
alempana sijaitsevalta majatalolta suihkulähteen luo kulkee epävakaan ja
vanhanaikaisen näköinen pieni gondolihissi. Kokeilkoon ken sitä tahtoo, mutta
minulle ja muillekin riitti ainakin tällä kertaa kokemus Transfagarasanista bussista
käsin.

Päästyämme tien mutkaisimman vaiheen ohi saavutimme tien korkeimman kohdan,
joka sijaitsee noin kahdessa kilometrissa. Siellä alkoi tulla jo pilviäkin vastaan. Pidin
seurueellemme nopean historiikin Transfagarasanin historiasta kiivetessämme
ylöspäin. Tie rakennettiin Romanian diktaattori Nicola Ceausescun toimesta 1970-
luvulla tarjoamaan pakokeino idästä länteen Romanian armeijalle
Neuvostomiehityksen sattuessa. Tien varrella sijaitsee myös Romanian pisin
tietunneli, joka on tosin pituudeltaan vain 884 metriä. Tunnelin toisella puolella
maasto muuttuu kivikkoisesta vehreämmäksi, ja tie lähtee viettämään alaspäin.
Lopulta nälkäisinä, matkasta uupuneina, mutta hienoa kokemusta rikkaampana
saavuimme majapaikkaamme kylpylähotelli Valea Cu Pesteen (vapaasti suom.
Kalainen laakso). Meille oli varattu hotellihuoneet, joissa oli parveke, josta avautui
upea näkymä vuoristojärvi Lacul Vidrarulle. Ensimmäiseksi suuntasimme hotellin
ravintolaan, jonne olimme tehneet ennakkotilauksen koko porukalle. Jostain syystä
palvelu oli hieman verkkaista ennakkotilauksesta huolimatta, mutta hyvää kannatti
odottaa. Monet söivät paikallista järvestä pyydettyä taimenta minun suosituksestani,
ja itse otin lautasellisen perinteisiä romanialaisia lihakebakoita – miciteitä – ja
ranskalaiset. Jälkiruoaksi söimme lettuja – eli glatite – ja kahvia, jotka paikalliseen
tapaan tarjoiltiin jälkiruuan jälkeen.

Loppuillan vapaan ohjelman seurueemme jäsenet käyttivät haluamallaan tavalla; osa
oli vielä niin väsyneitä edellisillan riennoista, että väsähtivät illallisen jälkeen, osa
taas suuntasi alakerran kylpylään ja saunaan, jossa loppuilta kului varsin rattoisasti.
Itse menin myös nukkumaan melko hyvissä ajoin ennen puoltayötä. Pisimpään
hereillä sinnitelleet bändiläiset olivat kokeneet ison metsänelävän läsnäolon hotellin
terassilla aamuyöstä, kun koirat olivat alkaneet haukkua ja pusikosta oli kuulunut
rytinää. Näköhavainto jäi tekemättä, mutta meillä ei ollut epäilystäkään että kyseessä
ei olisi ollut hotellin naapurissa pentueineen asusteleva karhuemo. Myös hotellin
ulkopuolella olevissa varoituskyltissä kehoitetaan varsinkin hämärän tullen varomaan
mesikämmentä.

Onnistuimme nousemaan mutkittelevaa Transfagarasan -tietä ylös asti
keikkabussillammekin.
Näkymät vuoren huipulta olivat komeat.
Eeppinen bändikuva vuoren huipulla.
Vuoren rinteellä oli ruuhkaa ja paljon turisteille tarkoitettuja ostoskojuja.
Näkymä Valea Cu Pesti -hotellin parvekkeelta Lacul Vidraru -vuoristojärvelle.

Maanantai 19.9.
Seuraavan päivän aamu valkeni tihkusateisena ensimmäistä kertaa koko viikon
kestäneen reissumme aikana. Aamiaisen jälkeen bussimme lähti jatkamaan matkaa
taas melko hyvissä ajoin aamupäivästä. Ajettuamme hotellilta parikymmentä
kilometriä eteenpäin teimme ensimmäisen pysähdyksen Lacul Vidrarun padolla.
Vidraru on siis tekojärvi joka on muodostunut joen patoamisen seurauksena. Mutta
koska vesi tulee joesta, järvi sisältää myös kalaa, jota edellisenä iltana olimme
lautasellamme maistelleet.

Pato on mittasuhteiltaan erittäin massiivinen, ja tuo mieleen James Bond Golden Eye
-leffan patokohtauksen. Padon kuivalle puolelle lienee pudotusta pitkälle päälle 100
metriä. Sähköä tuottava vesivoimala sijaitsee matkaemäntämme Elenan mukaan
maan alla. Sähkövoimalan merkkinä padon viereisen mäen päällä sijaitsee salamaa
pitelevän sähkömiehen patsas.

Ajettuamme ehkä hieman päälle toista tuntia olimme laskeutuneet alas vuoristosta
lähimpään kaupunkiin vuorijonon eteläpuolella, Curtea De Argesiin. Siellä sijaitsee
Romanian kuuluisimpiin lukeutuva luostari, jonne on haudattu Romanian
kuninkaallisia hallitsijoita. Päätimme olla pysähtymättä luostarissa, koska ilma oli
sateinen ja edessä oli vielä puolen päivän mittainen matkustus Bukarestiin. Kävimme
kuitenkin syömässä kaupungissa ystävämme internetin suosittelemassa ravintolassa
Restaurantul Dominescissä. Itse uskaltauduin ottamaan alkukeitoksi pitkään
välttelemäni Ciorba De Burtan (tehty lehmän vatsalaukusta) ja pääruoaksi
romanialaisia kaalikääryleitä sarmalea. Täytyy sanoa, että vatsalaukkukeitosta ei
tullut minun uutta suosikkiani, mutta tulipahan maistettua sitäkin. Sarmale ja
lisukkeena ollut perinteinen maissipuuro mămăligă oli todella maistuvaa, niin kuin
useimmissa romanialaisissa paikoissa, joissa olen tämän annoksen syönyt.

Curtea De Argesissa syömämme runsaan lounaan jälkeen ajoimme
vatsalaukkujemme yltäkylläisen tunteen sallimana lähes yhtä soittoa Bukarestiin,
jossa olimme paikalla alkuillasta. Majoituspaikkamme oli – nimensä mukaisesti
keskellä kaupunkia sijaitseva – Hotel Central, jonne bussikuskimme Horatiu meidät
jätti. Otimme matkatavaramme ja kiitimme kuskiamme, jonka jälkeen hän, sekä
kiertuetta varten vuokrattu bussimme lainainstrumentteineen lähtivät jo samana
iltana kohti Cluj-Napocaa.

Seurueemme Ilmavoimien soittokuntaan kuuluvat Jani ja Jussi jouduttiin
majoittamaan toiseen hotelliin koska heidän osalta majoitusjärjestelyissä oli
tapahtunut jokin sekaannus. Toisin kuin muu seurue, he majoittuivat Bukarestissa
vain yhden yön ja lähtivät jo seuraavana aamuna lennolla takaisin Suomeen, jotta
ehtivät Ilmavoimien soittokunnan perjantaisen konsertin harjoituksiin. Virkavapaani
ansiosta minä sain vielä jäädä muun porukan kanssa nauttimaan kiertueen upeasti
päättäneestä Bukarest-kokemuksesta. Matkapäivän iltana kävimme vielä koko
porukan kanssa oluilla vanhassa kaupungissa sijaitsevassa irkkupubissa.

Korkea pato Vidraru -järven tuntumassa.
Kävelemässä lounaspaikkaan Curtea De Argesissa.
Curtea De Arges tunnetaan lukuisista kirkoistaan ja isosta luostaristaan.
Syömässä lounasta perinteisessä romanialaisessa ravintolassa Curtea De Argesissa.

Bucharest – Harjoitukset ja Palatul Parlamentului
(Kirjoittanut Sanna Tanninen, tenorisaksofoni)
Tiistai 20.9.

Päivä alkoi yhteisellä aamiaisella hotellin toisessa kerroksessa sijaitsevassa
ruokailutilassa. Aamiaisen jälkeen jalkauduimme Bukarestin kaduille tutustumaan
kaupungin nähtävyyksiin. Kolea ja sateinen sää ei tuntunut hidastavan askelia
kävellessämme kohti Romanian parlamenttitaloa, Palatul Parlamentului. Uniriibulevardin
päässä kohoava mahtipontinen palatsi näytti vaikuttavalta sen edessä
avautuvine puistoineen ja lisärakennuksineen.

Astuimme palatsia ympäröivän muurin porteista sisään. Turvatarkastuksen jälkeen
keskityimme kuuntelemaan oppaan kertomuksia tästä valtavasta 1100 huoneesta
koostuvasta palatsista, jonka rakentamisen diktaattori Nicolae Ceausescu (1918-
1989) aloitti vuonna 1984. Opastetulla kierroksella ehdimme tutustua vain noin viiden
prosentin kokoiseen alueeseen rakennuksesta, mutta se riitti antamaan käsityksen
Ceausescun suuruudenhulluista ideoista, joiden perusteella palatsia rakennettiin.
Rakentamiseen käytettiin mm. huikeat 3500 tonnia kristallia, miljoona kuutiometriä
marmoria, 700 000 tonnia terästä, 900 000 kuutiometriä puuta ja 200 000 neliömetriä
villa- ja silkkimattoja. Kaikkialla ympäröivä loistokkuus, matot, seinäkoristeet, kulta ja
marmori kuvastivat Romanian varojen keskittymistä tähän rakennusurakkaan.
Nykyisin tässä osittain kesken jääneessä palatsissa toimii mm. Romanian senaatti ja
parlamentti ja siellä järjestetään kansainvälisiä konferensseja ja erilaisia tapahtumia
ympäri vuoden.

Opastettu kierros päättyi päärakennuksen alakerrassa sijaitsevaan näyttelytilaan,
missä oli esillä mm. taiteilija Laurentiu Midvichin surrealistista teoksia. Hän oli itse
paikalla kertomassa teoksistaan. Olisi ollut mielenkiintoista kuulla niistä enemmänkin,
mutta meidän oli jatkettava matkaa Bukarestin vanhassa kaupungissa sijaitsevaan
La Mama -nimiseen ravintolaan, johon olimme tehneet pöytävarauksen aikaisemmin
päivällä. Romanialaiseen ruokakulttuuriin tutustuminen on ollut avartava ja hyvä
kokemus varmasti meille kaikille. Päällimmäisenä muistona ruokalistoilta nousee
kaali kaikissa mahdollisissa muodoissaan, polenta ja ihanat romanialaiset papanasileivokset.

Hyvä ruoka, parempi mieli! Tällä reissulla ei päässyt missään vaiheessa
nälkä yllättämään!

Ruokailun jälkeen harjoittelimme tulevan päivän Bucharest Jazz Festival -konserttia
varten. Jani ja Jussi olivat joutuneet jättämään aamulla Romanian taakseen
Ilmavoimien soittokunnan työtehtäviensä takia. Harjoituksissa ja keikalla heitä
tuurasivat paikalliset muusikot radion orkestereiden rivistöistä. Janin osuudet soitti
trumpetisti Sebastian Burneci ja Jussin pasuunaosuudet Florian Radu. Harjoitukset
menivät hyvin ja varmuus tulevan keikan onnistumisesta valtasi mielen.
Harjoitusten jälkeen hajaannuimme hetkeksi omille teillemme. Toiset päätyivät
jatkamaan iltaa kaupungilla, toiset hotellilla ja väsyneimmät kallistivat päänsä tyynyyn
tyytyväisinä ja kiitollisina hyvästä, antoisasta päivästä Bukarestissa. Pitkä ja
puuhakas päivä takana ja uusi päivä keikkoineen edessä. Uni maistui varmasti hyvin
kaikille!

Bucarest Jazz Festivalin keikkajuliste löytyi myös Bukarestin keskustasta, kun
olimme matkalla Palatul Parlamentuluihin.
Palatul Parlamentului ulkopuolelta kuvattuna.
Nopeasti otettu otos myös Palatul Parlamentuluin sisältä.
Komeat näkymät Bukarestin ylle Palatul Parlamentuluin katolta.
Hotellin läheisestä puistosta löytyi muun muassa tämä erikoisen näköinen kello.
Yhteiskuva Bukarestin hotellin aulasta.

Bucharest Jazz Festival
(Kirjoittanut Hanna Turunen, basso)
Keskiviikko 21.9.

Keskiviikko oli osalle bigband-seurueesta reissun päätöspäivä, joten kukin tutkaili
omatoimisesti valitsemallaan tavalla Bukarestia aamupäivästä, mm. vierailemalla
paikallisissa ääniteliikkeissä, modernin taiteen museossa tai hankkimalla uusia
vaatteita festarointia varten. Ilmassa oli päätösjuhlan tuntua (ja ehkä vähän kaipuuta
kotiin…).

Kolmen aikoihin suuntasimme soundcheckiin Piata George Enescu -aukiolle,
Bucharest Jazz Festivalin päälavalle. Ulkokeikan olosuhteet olivat haastavahkot: ilma
oli tuulinen ja viimainen, soittimien vire karkaili omille teilleen, nuotit karkailivat omille
teilleen ja taustakangas hyökkäili trumpettipultin ja lyömäsoittajien niskaan.
Monitorimiksausta haettiin pitkään. Valmistauduimme henkisesti siihen, että illan
keikalla voi tarvita kokonaisvaltaista kerrospukeutumista.

Päiväunien, ruokailun ja kokonaisvaltaisen kerrospukeutumisen jälkeen olimme
valmiita ottamaan Bucharestin Jazz Festivalin lauteet haltuun ja valloittamaan yleisön
esityksellämme. Ehdimme kuuntelemaan hyvän tovin myös meitä edeltänyttä
fuusiokokoonpanoa, Sárosi Péter Azaraa & Tasi Nóraa. Heidän show’nsa venähti
hieman, minkä vuoksi pääsimme aloittamaan aiottua myöhemmin. Ja juuri silloin
myös taivas päätti aueta. Selviydyimme sutjakasti sateen läpi lavalle ja yleisö selvisi
yhtä sutjakasti kauemmas katokseen värjöttelemään.

Konsertti sujui varsin mallikkaasti lead-tuuraajien sekä yhdessä teoksessa vierailleen
fonistin, Catalin Milean kanssa, pienistä teknisistä ongelmista huolimatta
(bassovahvistin ei tykännyt sateesta). Yleisö osoitti suosiotaan epäröimättä ja
tunnelma oli lämminhenkinen.

Onnistuneen keikan jälkeen kokoonnuimme läksiäisolusille hotellin läheltä sattumalta
löytyneeseen Londophone-kapakkaan. Paikka oli selkeästi paikallisen nuoremman
kulttuuriväen suosiossa. Londophone sijaitsi hämyisessä kerrostalokellarissa ja sen
seinät oli värjätty punaisella maalilla, josta paikalle muodostui bändin sisällä
lempinimi “punainen”. Siellä soi hyvä musiikki ja söpö tarjoilija tarjoili soittajille
tarvitsemaansa nesteytystä. Porukkaa ilostutti myös baarin oma kissa, joka oli varsin
ihmisystävällinen ja huomionkipeä.

Soundcheck Bucarest Jazz Festivalin päälavalla.
Soundcheckin aikana ilma oli vielä sateeton, ja tuottajaakin hymyilyttää.
Onnistuneen kiertueen jälkeen on helppo hymyillä! Tässä karonkkatunnelmissa
punasisusteisessa Londonphone -baarissa.
Baarin oma kissa viihdytti meitä läsnäolollaan.

Viimeiset päivät ja loppukaneetti
(Kirjoittaneet Ville Huovinen & Ilkka Mäkitalo)
Torstai 22.9.- sunnuntai 25.9.

Noin puolet bändistä läksi takaisin kotikonnuilleen keskiviikon ja torstain vastaisena
yönä. Yhdeksän ryhmän jäsentä jäivät vielä loppuviikoksi Bukarestiin katselemaan
turistinähtävyyksiä sekä kuuntelemaan konsertteja, joita Bucarest Jazzfestivaalilla oli
tarjottavana. Viikon aikana paikoin karun ulkokuoren omaavasta Bukarestista alkoi
löytymään yhä mielenkiintoisempia paikkoja. Perjantaina suoritimme metrokierroksen
ympäri kaupunkia. Vierailimme lähiöissä ja muinaiskylässä.

Iltaisin Bucharest Jazz Festival tarjosi hienoja konsertteja ja päivällä festivaaleilla
esiintyvät mestarit pitivät työpajoja. Suurimpia nimiä olivat Nina Simonen tytär Lisa
Simone, jazzpianisti Kenny Werner sekä Romanian oma kitaravirtuoosi Dan Ionescu.
Festivaaleilla huomio kiinnittyi myös yleisöön – paikalla oli yllättävän paljon nuorta
porukkaa. Sunnuntaiaamuna viimeisetkin mohikaanit lähtivät kohti koti-Suomea
monia kokemuksia rikkaampina.

Kaiken kaikkiaan Romanian kiertue oli aivan loistava kokemus. Elena oli tehnyt
hienoa valmistelutyötä ja toimi myös kaikista käytännön järjestelyistä huolta pitävänä
matkajohtajana ja huikeana solistina. Bändiläiset jaksoivat ihmetellä Elenan
antaumuksellista panostusta kaikkien reissun onnistumiseen.

Yhteiset tavoitteet ja tiivis yhdessäolo ovat tärkeitä mille tahansa yhteisölle, niin myös
meille JBB:ssä. Näillä eväillä mennään pitkälle ja tuotetaan elämyksiä musiikkimme
ystäville. Pari tärkeää juttua onkin ennättänyt jo tapahtua reissun jälkeen: päätimme
tehdä levyn konserttikiertueen ohjelmistosta ja voitimme (jaetun) big bandin Suomenmestaruuden vuoden 2016 lopulla yhdessä Elenan ja Tuomaksen kanssa.

Bucarest Jazz Festivaalin yhteydessä järjestettiin myös jazzpianisti Kenny Wernerin työpaja.

…..

JBB:n Romanian-keikkojen YouTube-linkkejä: