Pianisti Jussi Fredriksson on ollut kesä-korppoolainen 80-luvun alusta lähtien. Vuosikymmenten aikana Saaristomerestä on tullut Fredrikssonin sielunmaisema, ja nyt alueen ”maailman kaunein saaristo” on saanut taiteellisen ilmiasun Fredrikssonin säveltämässä musiikissa. Aikaa tähän järjesti koronakooma, kesä 2020 antoi mahdollisuuden perusteelliseen veneilyyn ja samalla luovaan työhön. Fredriksson sävelsi uutta musiikkiaan ilmaisesti lähinnä Nauvon ja Korppoon alueilla, mm. Brännskärissä, Gullkronassa ja Aspössa, niin veneessä kuin rannoillakin.
Fredrikssonin trion saaristolaislevy ilmestyi viime vuonna, mutta Jazzliiton kiertue lykkääntyi tähän syksyyn. Kuten aina, hyvää kannattaa odottaa. Kunnianhimoiset sävellykset tarjosivat yllin kyllin pureskeltavaa, ja ennen kaikkea oli upeata saada Jyväskylään mestarillisten muusikoiden vuosikymmenen aikana täydellisesti yhteen hitsautunut kokoonpano.
Uusin levy kuultiin liki kokonaisuudessaan, mutta mukaan oli jätetty vielä maistiainen edelliseltäkin albumilta. Enkä ihmettele yhtään miksi juuri tämä !-levyn Brick by Brick -teos oli jäänyt ohjelmistoon. Sen verevä ja vetävä kokonaisuus oli kuin palapeli, ja trion energiat olivat tapissaan. Samalla se kuvasti isomminkin Fredrikssonin säveltäjänlaatua: myös monet uusista teoksista ovat kuin palasista koottuja, lyhyet, riffinomaiset teemanpätkät toistuvat tuolla täällä, mutta kiinnostavinta on se, miten erilaiset ainekset liittyvät yhteen, ja luovat limittyessään hyvin rohkeita harmonioita.
Maistuikin vahvasti siltä, että Fredriksson voisi rakentaa näiden sävellysten pohjalle aivan yhtä hyvin myös soolopianokonsertin. Näin siis siitä huolimatta, että sävellysten livetulkinta oli nyt nimenomaan kolmen tasavertaisen muusikon yhteispeliä, jossa yhteisen idean ja soinnin kirkastaminen on kaiken ytimessä.
Toki jokaisella muusikolla oli myös tilaisuutensa nousta muista erilleen ja loistaa. Fredrikssonin muusikkokollegoiden seuraaminen olikin mitä rattoisinta puuhaa. Basisti Jori Huhtalan vapautumista soittajana on ollut hieno seurata. Nuorempana Huhtala oli lavalla vakavanoloinen kaveri, mutta nykyään meno on rentoa ja hyvällä tavalla itsevarmaa. Huhtala on suuri lahjakkuus niin muusikkona kuin säveltäjänäkin, joten edessä on vielä huikea ura suomijazzin huipulla. Myös Siltasalissa jokainen Huhtalan sooloista oli upeasti rakennettu, kohottava kokemus ja yhteispeli rumpali Mika Kallion kanssa yhtä lailla innostavaa.
Kallio tunnetaan lautasten, gongien ja jos jonkinlaisten kilistimien spesialistina. Tässä yhtyeessä Kallio tyytyy perusrumpusettiin, mutta kyllä ne lautaset ovat nytkin soitossa vahvasti esillä, jopa niin, että tekisi mieli pelkästään tämän keikan perusteella väittää Kallion lautaskomppiluovuutta ja -kekseliäisyyttä ainutlaatuiseksi. Teknisesti huipputaitava, aina umpisvengaava ja silti jotenkin älyllinen, voiko jazzrumpalilta enempää vaatia?
Uusi Siltasali on tyypillinen oppilaitossali. Se on käytännön tarpeisiin luotu, joten se ei ole kaunis, tyylikäs tai viihtyisä, ja vanhan salin tavoin kontakti esiintyjiin on huono. Mutta se tärkein eli musiikin kuuntelu onnistuu kyllä mainiosti, ja kun bändikin oli omasta puolestaan tyytyväinen, muusta on turha on sen enempää inistä. Jyväskylän kehnon salitilanteen vuoksi pääsemme varmasti kuulemaan tässä tilassa vielä lukuisia huippukonsertteja.
Jussi Fredriksson Trio Suomen Jazzliiton kiertueella Suomalaisen musiikkikampuksen Siltasalissa 15.9.2022. Paikallinen järjestäjä Jazz Jkl ry.
