Ranskalainen rumpali Eric Echampard ja hanuristi Kimmo Pohjonen tapasivat Vapaat äänet -kiertueella Suomessa maaliskuussa 1999. Ajatus duosta virisi jo tuolloin, vaikka molemmat soittivat silloin omissa kokoonpanoissaan. Huhtikuussa 2000 duokonsertti kuitenkin jo toteutui ja nämä intrumenttiensa virtuoosit improvisoivat yhdessä Ateneum- salissa, Järvenpää-talossa ja Ranskan kulttuurikeskuksessa. Syksyllä 2000 he soittivat ensimmäisen Ranskan konserttinsa Pariisin Suomen Instituutissa. Yhteisten konserttien myötä innostus on vain kasvanut ja uusi Suomen kiertue on tulossa lokakuussa 2001.
Rytmin, melodian sekä harmonian keskinäisten voimasuhteiden käsittely saattaa johtaa mitä erikoisimpiin lopputuloksiin, etenkin jos uudelleen- järjestelijöiksi valitaan kaksi paatunutta vapaan ilmaisun asiantuntijaa. Kimmo Pohjosen ja Eric Echampardin kahden hengen laboratorion raaka-aineiksi kelpaavat etno, jazz, rock, klassinen; itse asiassa kaikenlainen säveltaide maan ja auringon väliltä. Miesten yhteistyön kipinä syttyi vuoden 1999 ”Vapaat äänet” -kiertueella. Suomea valloittivat tuolloin Francois Corneloup Trio sekä Markku Veijonsuo-Kimmo Pohjonen Duo.
Kimmo Pohjonen (s. 1964) on onnistunut vaikeassa tehtävässä. Hänen persoonallisen heittäytyvä, mutta ennen kaikkea raavaan uuttera uudistamistyönsä suomalaisille kovin rakkaan haitarin parissa on herättänyt huomiota monessa planeettamme kolkassa. Niinpä miehen maailmankartalla on tätä nykyä konsertteja merkitseviä nuppineuloja muun muassa Ranskan, Saksan, Brasilian, USA:n, Iso-Britannian sekä Japanin kohdalla. Ylistävät lausunnot ovat seuranneet Pohjosen vanavedessä, ja miehen nimen perään on heitelty ihailevia määritelmiä kuten ”haitarin Hendrix”.
Tähän mennessä suurimmat yleisönsä Pohjonen on tavoittanut rockmaailman puolella. Pesti Ismo Alanko Säätiön riveissä on kestänyt jo kaksi studioalbumia, yhden livetuplan sekä kymmeniä esiintymisiä maamme tärkeimpien klubien sekä festivaalien lavoilla. Säätiön varsinainen suurhanke oli muotoilija Stefan Lindforsin kanssa yhteistyössä kevättalvella 2000 Helsinkiin pystytetty ’Labra’. Ismo Alanko on innostuneena luonnehtinut Kimmoa yhtyeensä soolokitaristiksi.
Tärkeänä tekijänä Pohjosen kansainvälisen suosion luomisessa toimi albumi nimeltä ’Kielo’, joka julkaistiin vuonna 1999. Värikkään solistisen pitkäsoiton tuottajavastuun kantoi RinneRadiosta tuttu saksofonisti/säveltäjä Tapani Rinne, itsekin maailmalla laakereita niittänyt innovaattori. Valmistavat työt Pohjosen kakkosalbumin parissa aloitettiin alkuvuodesta 2001, ja parivaljakko povailee julkaisun tapahtuvan ensi vuoden ensimmäisellä neljänneksellä. Tällä kertaa mukana on myös vierailevia muusikoita.
Soolotaiteensa rinnalle Pohjonen on luonut sekä korvia että silmiä hiveleviä taideteoksia erikokoisille kokoonpanoille: marraskuussa 2000 ensiesityksensä saanut ’KalmukkisinFonia’ yhdisti Kimmon hurmioituneeseen haitarismiin Abdissa Assefan ja Samuli Kosmisen lyömäsoitinosaamista sekä Tapiola Sinfoniettan jousi- ja puhallinhohdetta. Miehen tuorein hanke – kuluvan vuoden kesäkuussa debytoinut Kimmo Pohjonen Kluster – on puolestaan paljepaholaisen ja edellämainittujen rytmikaksosten villisti ilmaiseva voimatrio.
Eric Echampard (s. 1970) lukeutuu kotimaansa Ranskan ja koko Euroopan tämän hetken kiinnostavimpiin muusikoihin. 14-vuotiaana rumpujen parissa aloittanut mies on luonut täysin omintakeisen tyylin, jonka pääasiallisina elementteinä toimivat Lyonin konservatoriossa omaksutut klassisen lyömäsoitintaiteen muodot, ranskalaiselle jazzille velkaa oleva leikkisän kepeä ilmavuus, tanakka rock sekä pulppuava vapaapulsatiivinen freemusiikki. Niin vastaansanomattoman originelli Echampard on, että jos mies sattuisi asumaan New Yorkissa, hän olisi jo ehtinyt esiintymään kaupungin kaikkien avantgardemuusikoiden rinnalla.
Rumpali on toistaiseksi saanut ääntään parhaiten kuuluviin kahden väkevän ranskalaisen jazztrion riveissä. Nämä tiiviisti yhteen hitsautuneet yksiköt ovat Francois Corneloup Trio sekä Marc Ducret Trio. Uraauurtavan ”Vapaat äänet” -projektin myötä suomalaisyleisökin on jo saanut nauttia yhtyeiden ilmaisuvoimasta. Sekä saksofonisti/säveltäjä Corneloup että kitaristi/säveltäjä Ducret nauttivat saadessaan toimia tuttujen muusikoiden kanssa luottaen siihen, että annetulle tilalle myös löytyy täyttäjä. Niinpä kolmikoiden albumeille on tallentunut erittäin nautittavia sävelkollaaseja.
Taitava ja umpityylikäs Echampard toimii tahdittajana myös suurhankkeessa nimeltä Grand Lousadzak. Viime vuonna Tampere Jazz Happeningin lavalla haltioituneen vastaanoton saanutta 13-henkistä yhtyettä johtaa Corneloup’n triossakin soittava basisti/säveltäjä Claude Tchamitchian. Paikoin rakenteellisen haastavaa, paikoin taas riehakkaan vapaata äänitaidetta esittävää yhtyettä on nimitetty ranskalaisen improvisaation ”all stars” -kokoonpanoksi.
Echampardin tähti on kovassa nousussa, ja tällä hetkellä häntä voidaankin pitää jonkinlaisena modernin ranskalaisen jazzin salaisena aseena. Työmäärän lisääntyessä rumputaiteilija joutuu luonnollisesti priorisoimaan tehtäviä, mutta toivottavasti aikaa riittää myös Suomessa vierailemiseen sekä tämän upean duettohankkeen kaltaisten projektien toteuttamiseen.
Tiedotteen teksti: Petri Silas
k i e r t u e
ti 16.10 Tampere-talo, Pieni sali klo 19
ke 17.10. Tallinna, Von Krahl-teatteri klo 21
to 18.10. Helsinki, Kanneltalo klo 19
yhteistuotanto: Vapaat äänet ja Hoedow
