Ruokangas, Heikki: Kaamos waltz

754
lukukertaa
COVER PAINTING BY HANNA SCHRODERUS ; COVER LAYOUT BY JAPA MATTILA.

2020 Rockadillo Records ZENCD 2174

1.Waltz (Ruokangas)
2.Kaamos (Ruokangas)
3.Bye bye blackbird (R. Henderson)
4.Ice fishing (Ruokangas)
5.Hailuoto II (Ruokangas)
6.Ice fishing II (Ruokangas)
7.Dark ride (Ruokangas)
8.Microestudio (Ruokangas)
9.Polly wolly doodle (American trad.)
10.Just friends (J. Klenner)
11.Ikävä (Ruokangas)
12.Hyvää yötä maailma (Ruokangas)

Heikki Ruokangas (acoustic guitar).

Recorded 10/2019 by Heikki Ruokangas at Kulttuuritalo Päiväkoti, Hailuoto
Mixed by Hannu Hattunen/Mad Hat Audio
Mastered by Minerva Pappi/Waudio
Produced by Heikki Ruokangas & Henrik Hako-Rita

Arvio: 4 tähteä

 

Kiinnostava kitaramusiikki tulee nyt Hailuodosta. Heikki Ruokangas on julkaissut ahkerasti viime vuosina, ja tullut siinä hommassa tunnetuksi pienten kokoonpanojen miehenä, on ollut trioa, duoa ja sooloa. Tälläkin kertaa Ruokangas on yksin, mutta siinä missä vuoden 2017 Monologues oli toteutettu monipuolisella kalustolla (akustinen, sähköinen plus kitarasyntikka), tällä kertaa koko levyllinen soi akustisen kitaran voimin.

Oman tiensä kulkija Ruokangas on ilman muuta, levyn vieraskappaleista se on helppo havaita. Ikivihreä Bye bye blackdird räjähtää pieniksi palasiksi, Just friends saa sekin roisin römäkän kohtelun. Huiluääninen Polly wolly doodle tekee puolestaan naiivista melodiasta pohjan vahvalle tunnelmoinnille.

Pääosassa on kuitenkin Ruokankaan oma musiikki, sävellykset ja/tai improvisaatiot, ja ne liikkuvat laveassa maisemassa. Valssia, kaamosta, pari eksperimentaalista oodia pilkkimiselle, ja kun levy vielä päättyy Hyvää yötä maailman arktisen hyiseen tunnelmaan, on Hailuodon rannoilta jouduttu jo syviin vesiin.

Jälleen kerran musiikillisten tarinoiden kokoelma vertautuu hyvään novellikokoelmaan. Ruokangas rakentaa tarkasti ja taidokkaasti tarinansa, karakterisoi ne erottuviksi. Ääripäiden tunnelmat ovat kaukana toisistaan, ja siksi Kaamos waltz saa oikeutta vain silloin kun se nautitaan kokonaisuutena. Kokeellinen värittäminen sekä dekonstruktiivinen hurjastelu ja toisaalta tasapainoisen kauneuden tavoittelu asettuvat silloin yhden muusikkopersoonan valloittavaksi kuvaksi.