Kuusijärvi, Harri: Mirage

596
lukukertaa
Kansitaide: Juho Aittokallio, Piia Kukkaslahti ; Kansien graafinen suunnittelu: Aarni Ylinen.

2020 Eclipse Music
Harri Kuusijärvi Koutus: Mirage

1.Lumi
2.Safari
3.Mirage
4.Dark matter
5.Azulin iltapäivä
6.Visit Lapland
7.Kaamos
8.Apina revisited

All compositions by Harri Kuusijärvi.

Harri Kuusijärvi (accordion, accordina, electronics), Veikki Virkajärvi (electric guitar), Mikael Myrskog (synthesizers, electronics), Jesse Ojajärvi (drums, percussion).

Artistic production by Harri Kuusijärvi
Recording 5/2019 by Sami Kurppa in Mankku Studios
Mixing by Joonas Saikkonen
Mastering by Jarno Alho, Alho Audio Mastering

Arvio: 5 tähteä

 

Harmonikka on 2000-luvun suuri menestyjä. Ja aivan kuten suomalaisen jazzin nousun kanssa, nytkin jäljet johtavat pitkälti Sibelius-Akatemiaan. Akatemiassa iso osa suomalaisen musiikkikoulutusjärjestelmän parhaista tuotteista on päässyt vielä nostamaan  omaa osaamistaan, ja ennen kaikkea saanut tukevan selkänojan tehdä ominta musiikkiaan. Perinteet on syytä hallita, mutta sekä jazzin että kansanmusiikin puolella henki on ollut salliva ja kannustava, oman äänen löytäminen kun on muusikoille ensiarvoisen tärkeää.

Harmonikka on ehkä paras esimerkki siitä miten menneisyyden soittimeksi leimattu instrumentti voi saada ihan uuden elämän ja hengen, kun luovat yksilöt tarttuvat tosissaan toimeen. Suomeen on karttunut liuta omaleimaisia taiteilijoita, esimerkiksi sellaiset kuin Maria Kalaniemi, Markku Lepistö, Kimmo Pohjonen, Antti Paalanen, Johanna Juhola, Veli Kujala, Henrik Sandås, Teija Niku ja Niko Kumpuvaara. Jotkut pysyttelevät lähempänä perinnemusiikin pohjia, toiset lähtevät rohkeasti ihan omille teilleen.

Harri Kuusijärvi on näitä uskaltavia visionäärejä, ja Koutus-yhtye on tästä oivallinen esimerkki. Yhtyeen kokoonpano on elänyt levy levyltä. Alusta  lähtien mukana on ollut kitaristi Veikki Virkajärvi, myös rumpali Jesse Ojajärvi soitti jo edellisellä pitkäsoitolla. Uusi tulokas tällä kertaa on kiipparihirmu Mikael Myrskog.

Kuusijärvi hioo jatkuvasti omaa näkemystään sähköisen ja akustisen, luonnollisen ja synteettisen yhdistämisestä. Samalla liikutaan oivaltavasti herkkyyden ja voiman, rujouden ja hienostuneisuuden ristiaallokossa.

On aina kiehtovaa, kiinnostavaa ja palkitsevaa, kun musiikkia ei voi sijoittaa mihinkään genreen, ja kun tämä uusi ja ikoma yhdistelmä kuitenkin toimii komeasti. Koutuksen kohdallakin voisi luetella erilaisia genrehipaisuja freerockista erilaisiin etnisiin pelimerkkeihin ja jazzin laidoilta ambientiin, mutta tarkkaa osoitetta yhtye ei suostu missään vaiheessa ilmoittamaan.

Myrskog on yhtyeen elektronivelho, ja vastaa myös bassorekisterin tapahtumista. Kiipparibassot tuovat aina oman henkensä musiikkiin, kun fyysinen ote bassokieliin uupuu. Synabassot mouruavat uhkaavina syvyyksissä, ja muutenkin Myrskog värittää maisemaa hienosti, yltyen Dark matter -kappaleessa melkoiseen syntikkahurmokseen. Veikki Virkajärven kitara kohoaa tärkeäksi solistiseksi ääneksi, albumin nimikappale on Virkajärven vapaarockaavasta otteesta upea näyttö. Toisaalla kitaristi kehittelee raakaa riffipohjaa tai siveltelee silkkaa elektronista taivaanrannanmaalausta. Ehkä Koutuksen nykysoundin ydin löytyy juuri tästä erityisestä yhdistelmästä: muhkeiden syntikoiden, vinhasti pyörittelevän, usein rouheasoundisen kitaran ja herkkyyttä tai sentimentoa kaihtamattoman harmonikan liitosta. Jesse Ojajärven lyömät elävät kaiken pohjana, ja niin täydentyy kokonainen musiikillinen maailma.

Koutuksen maailma on rikas, värikylläinen. Kaahaus urku auki on energisoivaa, hiipumisen hetket menevät tunteisiin. Kuva on täysi, ja se on taidolla maalattu. Ainakin minulle taiteessa parhaat hetket ovat ne, joissa ymmärtää tekijän taidokkuuden ja kyvyn tunteidenvälitykseen kohtaavan. Koutuksen musiikki on näitä hetkiä täynnä.