Quartet Ajaton: Early music in the latest way

213
lukukertaa
Cover image: Kvartetti by Juha Tammenpää (2009), photographed by Tanja Ahola ; Cover design by Erkki Nisola.

2020 Alba Records ABCD 458

1.Mignonne, allons voir si la rose
2.Come again
3.Improvisation on “Les voix humaines”
4. When I am laid in earth
5.Awake, sweet love
6.In darkness let me dwell
7.The self banished
8.Now, o now, I needs must part
9.Waka wanha Wäinämöinen

Mia Simanainen (voice), Henrik Sandås (bandoneon), Kari Ikonen (Moog synthesizer), Mikko Perkola (viola da gamba, voice on 7).

+ 2: Abdissa Assefa (percussion)

Arrangements by Quartet Ajaton.

Produced by Mia Simanainen
Recorded 3/2020 by Abdissa Assefa at Studio Ambience, Helsinki, Finland
Mixed and mastered 8/2020 by Johannes Lundberg at Studio Epidemin, Gothenburg, Sweden

Arvio: 4 tähteä

 

Moni liikkuu genrejen välillä ja ylitse, mutta tämä yhtye liikkuu myös aikaulottuvuudessa. Varhaista musiikkia päivän tapaan, on levyn huumorilla aseteltu nimi, ja kuten usein huumorissa, tässäkin on tosi kyseessä. Sävellykset tulevat 1500-1700-luvuilta, ja etupäässä Englannista. Eniten materiaalia on löytynyt John Dowlandilta (1563-1626), neljä sävellystä, ja maanmiehistä ovat edustettuina myös John Blow ja Henry Purcell.

Kanaalin toiselta puolelta ovat löytyneet Marin Marais ja Jehan Chardavoine, ja levy päättyy Waka wanha Wäinämöisen myötä suomalaiseen kansan ties mistä asti säilömään perinteeseen.

“Latest way” ei tarkoita tulkinnoissa menemistä Spotify-listoja nykyään hallitseviin populaareihin tyyleihin tai tuottamisen tapoihin. Mia Simanaisen ajattoman laulun vierellä keskeinen soitin on Kari Ikonen moog-syntikka, ja sehän on analogisena soittimena jo muinaismuisto populaarimusiikin kiippariperheen sisällä. Sinänsä upeata, että Ikonen jaksaa tätä perinnetyötä tehdä, ja pitää moogia hengissä elävänä soittimena. Henrik Sandåsin soittama bandoneon kehittyi Saksassa 1800-luvun puolivälissä, ja tuli tunnetuksi etenkin argentiinalaisen tangon soittimena 1910-luvulta eteenpäin. Mikko Perkolan viola da gamba taas on saanut nykymuotonsa jo 1400-luvun lopulla, oli suosittu etenkin 1600- ja 1700-luvuilla, ja kantaa siis ainoana soittimista niitä todella vanhoja hyviä aikoja tähän päivään.

Jos soittimisto ei suoraan tuota “latest way” -epiteettiä tuekaan, hyvin pian kuitenkin selkiää, että ainakin Quartet Ajaton tekee kaiken prikulleen omalla tavallaan. Hyvin erikoinen soitinvalikoima kantaa, kun muusikot ovat näin taitavia ja näkemyksellisiä. Kvartetin kokonaisuuden kasaaminen on todennäköisesti vaatinut tavallista enemmän etukäteiskeskustelua ja filosofointia päämääristä. Tai sitten jollakin on ollut hyvin selkeä näkemys, ja on sen hyvin muille selittänyt. Selvä juttu, näin mennään!

Kallistuisin kuitenkin yhteisen filosofoinnin kannalle, sillä ei voi olla ihan päivänselvä asia yhdistää moog-syntikan omalakista soundimaailmaa herkkään bandoneoniin ja syviä tuntoja luotaavan viola da gambaan. Siitä miten vaikuttavasti Quartet Ajaton yhdistelmässään onnistuu, saa hyvän käsityksen esimerkiksi Waka wanhan myötä. Intrumentalistit luovat sointiyhdistelmien outoudesta riipivää kauneutta, ja lopulta Simanaisen suora laulu vie kappaleen kaikkien mahdollisten suojausten läpi.

Muualla laulullinen melodikka ei ole yhtä tarttuvaa, ja korvamatojen sijasta kvartetin musiikissa tavoitellaankin vaikutuksellisuutta, maalauksellisuutta, sekä väri- että tunnekylpyjä. Erikoinen yhtye, edelleen, ja erinomainen!