2020 Karkia Mistika Records Karmi-101
1.Kuulin suden ulvovan (Sippola)
2.Karhuntanssi (Sippola)
3.Kullankaivajan blues (Haarla)
4.Niin on kehto tyhjillään (Rauhala)
5.Por qué tu sonrisa me mata (Rauhala)
6.Murmansk (Rauhala)
7.Vodjanoi (Sippola)
8.Vedenneito (Sippola)
Sami Sippola (tenorisaksofoni), Iro Haarla (piano), Ville Rauhala (kontrabasso), Janne Tuomi (rummut).
Äänitetty Tervakoskella
Äänitys, miksaus ja masterointi: Jarno Alho / Alho Audio Mastering
Vodjanoissa on vahva teema-albumin maku. Aihepiiri kristallisoituu levykanteen valitussa Topelius-lainassa: ”Luonnon pitää pysyä erämaana, koska se sanoo mitä me olemme ja mitä meidän tulee olla.” Teosten nimissä vilahtaa niin susi kuin karhukin, musisoidaan kullankaivajan blues, vieraillaan Murmanskissa asti. Pohjoinen ja itä tulevat liki, komeina, vaikuttavina, mystisinäkin. Ja viimeistään levyn päättävä kappalekaksiko, Vodjanoi ja Vedenneito, vie mytologian ja vilkkaan mielikuvituksen puolelle. Vodjanoi on slaavien vetehinen, miespuolinen vedenhenki. Tyyppi asuu kuulemma vedenalaisessa palatsissaan, johon keräilee aarteita uponneista laivoista. Hukkuneet Vodjanoi vie palvelijoikseen, että semmoinen kaveri.
Sami Sippolan tyyni tenorisaksofoni maalailee äänimaailman ylimmäisenä jylhänkauniita arktis-itäisiä maisemia. Villa Rauhalan basso ja Janne Tuomen rummut ovat Hot Heros -yhtyeen tasaveroiset kumppanit. Ja kun sekä pohjoista että vähän muutakin melankoliaa tihkuu musiikkiin kosolti, Hot Heros on kutsunut vieraakseen tyyliin parhaalla mahdollisella tavalla sopivan pianistin. Iro Haarlan tilankäyttö on ainutlaatuista, jokainen ilmaan heitetty sointu tai yksittäinen ääni on kuin huolellisen harkinnan tulos, ja kaikella Haarlan tekemisellä on tunnevaikutus, näin sen kuulen.
Hot Heros -trion ja Haarlan yhteinen soundi on niin omansa, että ehkä olisi ollut viisasta nimetä tämä löytynyt kollektiivi ihan omalla erityisnimellään. Tämä on toki sivuseikka, pääasia että saimme musiikin!
Satuin kuuntelemaan levyn ensimmäisen kerran työmatkalla syksyisessä järvi-Suomessa. Ruska oli jo hiipumassa, valo kävi vähiin. Suosikkivärini harmaa oli jo käynyt hallitsemaan, usva hiipi järvien pinnoilla. Vodjanoi-levy sopi tähän maisemaan täydellisesti ja väritti osaltaan mielenmaisemaa, niin että nähty ja kuultu olivat yhtä. Se oli melkoisen yllättävä elämys, kun sentään piti vain töihin mennä.
Levyn melodiikka on usein pelkistetyn yksinkertaista, ja ehjiä vaikutelmia on selvästi haettu. Selkein poikkeus kuuluu Niin on kehto tyhjillään -teoksessa, jossa Sippolan foni lähtee muualla tyypillisen melodisen improvisaation sijaan komeasti free-kierroksille, ja samalla yhtyeen meno käy kovasti voimalliseksi ja eksressionistisen räjähtäväksi. Myös Por que tu sonrosa me mata -kappaleessa on irralleen innostuva saksofoni-improvisaatio, mutta teemasoitossa foni on hyvin herkkänä. Haarlan harkitusti annostelu pianoimprovisaatio ja höyhenenkeveä ote aivan kappaleen lopussa tekevät täydellisestä vielä paremman. Teoksen säveltäneen Rauhalan jousisoitto määrittää sekin vahvasti tunnelmia.
Rauhalan jousisoitto jatkuu Murmanskissa, ja maalailee yhdessä Sippolan fonin kanssa sekä jäämeren maisemia että animaalista läsnäoloa sen verran väkevästi, että tukka nousisi pystyyn jos sitä olisi. Tämä on musiikillisen tunnevaikuttamisen mestarinäyte, jonka jälkeen täytyy pitää vähän palautumistaukoa, ennen kuin antaa levyn jatkaa soimistaan. Toinen vastaava elämys on päätöskappale Vedenneito, jossa tila ja hiljaisuus puhuvat yhtä paljon kuin soitettu äänimateriaali. Kappaleen tunnelma vain syvenee saksofoni-, piano- ja bassosoolojen myötä, ja yhteinen finaali täydellistää teoksen.
Sävellykset muuten jakautuvat näin: Sippola 4, Rauhala 3, Haarla 1. Persoonalliset säveltäjä-äänet sopivat hyvin yhteen, ja Tervakosken sessiossa on rakentunut täyteläisen maukas kokonaisuus. Tässäpä siis kaiken maailman keskittymis- ja carpe diem -konsulteille mainiota oppimateriaalia: näin taiteessa ollaan kiinni hetkessä, keskitytään täydellisesti siihen mitä on, meillä yhdessä, tässä ja nyt. En millään keksi mitä enempää musiikilta voisi pyytää.
