Eero Koivistoinen Quartet: Illusion
2017 Svart Jazz SVART124CD
1.Illusion (Koivistoinen)
2.Big five (Koivistoinen)
3.Catalonia (Koivistoinen)
4.Straight up (Koivistoinen)
5.Blue in green (Miles Davis)
6.Hallanvaara (Koivistoinen)
7.Goodbye M1 (Koivistoinen)
Eero Koivistoinen (tenor and soprano saxophone), Alexi Tuomarila (piano), Jori Huhtala (bass), Jussi Lehtonen (drums).
Recorded 11/2015 in M1 Studio YLE
Engineer Jukka Viiri
Produced by Markus Partanen
Blue in green recorded 10/2012 in M1 YLE
Engineer Hannu Perälä
Produced by Veli-Pekka Heinonen
Eero Koivistoinen on viimeksi täyttänyt 71 vuotta ja ”still going strong” sanoisi engelsmanni. Illusion on toinen levy Koivistoisen nykykvartetilta, jossa maestro on ympäröinyt itsensä huomattavasti nuoremmilla lahjakkuuksilla. Hyvä konsti pitää itsensä virkeänä, sen on moni muukin jazz-veteraani huomannut.
Kemiat ovat kohdillaan ja päällimmäisenä tästä YLE M1 -studion viimeiseksi jääneestä sessiosta maistuu rentous. Eihän Koivistoisen tarvitse enää kenellekään mitään esittää tai todistella, voi vetää juuri sellaista musiikkia mistä eniten nauttii. Kuullaan siis Koivistoista koivistoisimmillaan, tempot ovat maltillisia, sooloillaan notkeasti, ja komppi kyllä kehittelee hyvät maastot menolle. Koivistoisen saksofonit ovat selkeä lead-ääni, mutta pianisti Alexi Tuomarilakin pääsee tiuhaan säkenöimään sooloissaan.
Levy sekä alkaa että loppuu hyvin rauhallisella ja tunnelmallisella musiikilla ja lihaisempien bändivetojen välissä suvannoi vielä Miles Davis -laina Blue in green sopraanosaksofonin ja pianon kaksinpuheluna (joka sivumennen sanottuna on peräisin edellisen levyn eli Hati hatin sessioista).
Kokonaisuus maistuu hyvin tasalaatuiselta ja aromit sen kuin syvenevät joka kuuntelulla. Poimitaan kuitenkin joukosta muutama mallikas esimerkki. Koivistoisen ”hitteihin” kuuluva bluesikas Straight up on tässäkin yhteydessä rehevä herkkupala. Ison gongin läjähdyksellä käynnistyvä tummasävytteinen Hallanvaara on Hannu Salaman runoon perustuvan Harmaaparta, hallanvaara -laulun jatkokehittelyä. Goodbye M1 on asiaankuuluvan haikea, ja samalla sellaista tunteisiin menevää musiikkia, että sitä voisi kuvitella käytettävän moniin muihinkin hyvästeihin.
