Jazz Jkl:n järjestämällä keikalla Jyväskylän Popparissa kuultiin jälleen kerran musiikkia, jota ei tekisi ollenkaan mieli kategorisoida. Yleisönpalvelun nimissä kuitenkin jonkinlainen osviitta, toki mahdollisimman väljä sellainen: yhtyejohtaja ja säveltäjä Janne Saarisen musiikillinen maailma sijoittuu jonnekin jazzin ja klassisen välille. Jos tuo tienoo yhtään kiinnostaa, kannattaa tutustua The Watercolors -yhtyeen vahvatunnelmaiseen, väreiltään läikähtelevään, upeasti sovitettuun kamarijazziin.
Vuonna 2018 perustettu yhtye julkaisi debyyttilevynsä vuonna 2021. Silloin yhtye oli nelimiehinen, mutta jo omaperäinen soitinnukseltaan. Saarisen oboe ja englannintorvi eivät ole jazzin perussoittimia, ja yhdistelmä Ilkka Uksilan vibrafonin kanssa loi jo hyvin omaperäisen soundin. Hyvin herkkäkätiset basisti Joonas Tuuri ja rumpali Joonas Leppänen viimeistelivät taidokkaan kvartetin.
Kakkoslevyyn La Grande Odyssée (2024) mennessä yhtye on muuntunut 7-jäseniseksi, kun mukaan ovat tulleet viulisti Aino Rautakorpi, alttoviulisti Helena Dumell ja sellisti Saara Viika. Saarinen ja Uksila ovat edelleen ryhmän johtavia improvisoivia solisteja, mutta myös kaikille muille jäsenille on järjestetty tilaa tulla esille.
Suuren vaikutuksen Jyväskylässä teki se tapa, millä jousitrio on saatu nivottua mukaan kokonaisuuteen. Jousisovitukset olivat aivan loistavia, roolituksia koko ajan vaihtelevia. Toki kolmikko soitti myös harmonisoivana sektiona, mutta musiikin virta vaati välillä duotyötä tai jonkun jousisoittajan nousemista yksinään esille. Erityisen tärkeätä oli jokaisen jousisoittajan kyky vahvaan tunteenvälitykseen, mikä tuli livetilanteessa levyäkin enemmän esille.
Levyä enemmän pääsi loistamaan myös rumpali Leppänen, jonka riemulliset solistiset purkaukset nostivat hymyä myös kollegoiden huulille. Leppänen ja Tuuri loistivat silloin kun jazzin energinen svengi otti pääroolin, ja taustoittivat toisaalla hyvin hienovaraisesti herkimmät kamarijazzilliset suvannot.
Ilkka Uksila sai runsaasti ja ansaitusti tilaa lennokkaille sooloilleen. Yhtyeen tunnusääni on kuitenkin Saarisen oboe, joka on jazzissa tuiki harvinainen soolosoitin. En tunne sen tarkemmin soittimen teknisiä ulottuvuuksia tai rajoituksia, mutta tällä hetkellä olen siinä käsityksessä, ettei soittimella pysty ylittämään rajoja ja kehittelemään vaihtoehtoisia tekniikoita laillisten ohelle samalla tavalla kuin esimerkiksi saksofonilla tai trumpetilla. Korjatkoon tietävämmät tämän käsityksen… Soundi oli siis jotensakin ”vakaa”, mutta sen soundin ympärille Saarinen sai rakennettua ihanaa musiikkia.
Vaihtelua vakaaseen oboehen toi myös Saarisen englannintorvi, oboen isompi ja matalampi sukulainen. Pehmeä ja lämmin sointi, kuulijalla lämmin olo, niin suoraa se joskus on.
Ja koko yhtyeen sointiväri, sen paletti, muuntautuvuus ja eläminen konsertin mittaan, näihin tiivistyy The Watercolors -yhtyeen erityisyys. Saarisen sävellykset ovat sen verran monimuotoisia, että ne kestävät loputtomasti kuunteluja, mutta varsinainen taikatemppu on sovituksissa. Yhtyeen jokainen jäsen on otettu hienosti huomioon, annettu roolia, ja ennen kaikkea roolia omana itsenään. Ja ihmetellään vielä uudestaan miten upeasti jousitrio on integroitu jazzyhtyeeseen, yhdessä kun syntyy jotain ainutlaatuista.
Yhtyeen voi kokea myös kaavalla 3+3+1. Kaavan toteuttavat klassinen jousitrio, vibrafonin johtama jazztrio ja kaiken yläpuolella tai paremminkin välittäjänä Saarisen oboe tai englannintorvi. Välitystyöstä ja uuden maailman löytämisestä täydet pisteet myös Jyväskylän keikan perusteella!
Jazz Jkl Live: The Watercolors Ravintola Popparissa 6.6,2024.
Janne Saarinen – oboe ja englannintorvi
Ilkka Uksila – vibrafoni
Joonas Tuuri – kontrabasso
Joonas Leppänen – rummut
Aino Rautakorpi – viulu
Helena Dumell – alttoviulu
Saara Viika – sello
