Jazzkaupunki Jyväskylälle kuuluu parempaa. Kaksi kovaa big bandia on tahollaan pitämässä yllä tasokasta ja kiinnostavaa konserttikalenteria, Jazz Jkl -yhdistys tarjoaa hienoa nykyjazzin kattausta (nyt syksyllä yhteensä seitsemän keikan voimin) ja siinä ohessa kitaristi Tuomas Paukun vetämä Jazz Jkl Collective -yhtye samoilee jazzperinteen loputtomilla salomailla milloin minkäkin teeman innostamana.
Collectiven yhtyeformaattikin on ihan ajattelemalla ajateltu, ideana on näet monisukupolvisuus. Paukku itse on keskipolvea, pianisti Marian Petrescu jo varttuneempi, basisti Pekka Törmänen jo ihan veteraani. Yhtyeen teinitähti on rumpali Kasper Halttunen, joka on ikäisekseen ihmeellisellä kypsyydellä ja maltilla ottanut haltuun perinteisemmät jazztyylit.
Jokaiselle keikalleen Collective ottaa mukaan vierailevan solistin, semmoisen teemaan sopivan. Tällä kertaa tuo teema oli trumpetisti-laulajan Chet Bakerin repertuaarin tutkiminen ja tulkinta, ja solisteja Petrescun poissa ollessa kaksi: laulusolistina Sini Pajunen ja trumpetin korvaajana tenorisaksofonisti Markku Rinta-Pollari.
Saksofoni olikin konsertissa täysin tasavertainen solistinen voima Pajuselle. Kun tähän vielä lisää Paukun kauniisti soineet ja hyvin elastiset kitarasoolot, ilta oli improvisaation ystäville mannaa. Yhtyekudoksen täydensi Törmäsen ja Halttusen ihanan kevyenä elänyt komppi. Yhtä ihanaa oli yhtyesoundi, jonka salin puolelle välitti Popparin luottomiksaaja Matti Korhonen.
Yhtye viihtyi paljolti keskitempoissa, ellei nyt sitten ihan balladeihin rauhoittunut. Periaatteessa mitä hitaampi biisi, sitä paremmin Pajunen pääsi näyttämään taitonsa ja ennen kaikkea briljeeraamaan syvällä ja vahvalla soundillaan.
Keikka oli nautittava, mutta Bakerin biisien myötä toki myös suuren amerikkalaisen laulukirjan kaavojen ja maneerien vanki. Perinteitä kunnioitettiin turhankin perusteellisesti ja oikeastaan vasta toisen setin viimeisenä kuultu Born to be blue avasi näköaloja rohkeampaan laululliseen ilmaisuun.
Konsertin jälkimakustelussa tuli hinku kuulla Pajusta vähän rajumman materiaalin parissa. Ensikosketukset laulajaan tulivat aikoinaan rock- ja vähän blues-sävytteisissäkin kuvioissa, ja sieltä on jäänyt varma tieto, että laulaja pystyy todella komeasti raspisoundiseen voimalauluun.
Joissakin konserteissa Pajunen on tulkinnut Petrescun säestyksellä Billie Holidayn lauluja, vaan tuota en valitettavasti ole päässyt kuulemaan. Holidayn parissa kovaan testiin joutuva tunneilmaisu on kuitenkin juuri se kriittinen ydin, jossa Pajusen laulajuus lopulta punnitaan. Suomesta löytyy Pajusta teknisesti taitavampia jazzlaulajia, mutta tällaista syvältä kouraisevaa soundia ei muilla ole. Nähtäväksi jää, löytyykö soundille ihan oma, persoonallinen käyttötarkoitus.
Jazz Jkl Collective feat. Sini Pajunen
Poppari 27.9.2019
Do it the hard way
My funny valentine
Just friends
You don’t know what love is
It could happen to you
…
My heart stood still
I remember you
Autumn leaves
There will never be another you
Born to be blue
…
I fall in love too easily
