Olipas taas näpeä keikka! Yleisöä ei tämä Jazz Jkl:n kevään viimeinen konsertti aivan odotetusti kerännyt, mutta paikalla olleet saivat nauttia huimasta osaamisesta.
Jere Haakanan johtama Varjosto on vasta julkaissut makoisan albumin, ja ylti siis Jazzliton kiertueelle parhaaseen mahdolliseen saumaan. Täytyy Haakanastakin tuntua mahtavalta kun tietää onnistuneensa yhtyeen debyyttilevyn kanssa, ja vielä pääsee tällaisen soittajajoukon kanssa esittämään omaa musiikkia pitkin Suomea.
Varjoston miehitys on kovin kovaa luokkaa: siellä on Artturi Rönkä koskettimissa (piano, ja sähköistä sekä perinteisein sähköpianosoundein että syntikkapohjalta), Juho Kivivuori kontrabassossa (yksi kappale sähköisellä) sekä Ville Pynssi rummuissa. Monessa ovat herrat olleet mukana, ja paljon on edessä, niin haluttuja nämä lahjakkaat pelimannit ovat.
Illan miksauksessa Rönkä jäi välillä vähän alle, mutta nämä ohimenevät hetket eivät kokonaisuutta mihinkään kaataneet, ja ne muutamat pitemmät soolo-osuudet paikkasivat tilannetta osaltaan.
Joissakin kappaleissa Pynssin rytmitykset olivat jazzmakuun ehkä vähän yksitoikkoisia, mutta sehän vain tuli pop/rock-vaikutteiden tunkemisesta läpi Haakanan sävellyksiin ja sovituksiin, joten rumpalia kohti ei tuon takia kannata ammuskella. Mieluummin sopii olla kiitolllinen Pynssin kyvyistä varioida dynamiikkaa: rumpali oli aina avainasemassa kun biisin intensiteettiä piti kasvattaa.
Juho Kivivuoren osalle ei sitten jäänytkään enää minkäänlaisia ongelmia. Huimana sähköbasistina tunnettu Kivivuori säväytti nyt hyvin energisellä ison basson otteellaan.
Haakana oli myös hyvin ystävällisesti ottanut soittokaverinsa huomioon. Keikalla kuultiin tietysti enimmäkseen debyyttilevyn mainioita teoksia, mutta juuri tätä kiertuetta varten Haakana oli säveltänyt kullekin yhtyeen jäsenelle oman valokeilakappaleensa.
Hieno ele, mutta levyltä vastikään tutuiksi iskostuneet kappaleet jättivät vahvuudellaan tulokkaat vielä varjoonsa. Levybiiseissä hyvin moni asia on loksahtanut kohdilleen: löytyy roppakaupalla upeita melodioita, niiden maukasta kehittelyä, toimivaa moniosaisuutta ja sitä myötä jatkuvia tunnelmien vaihteluita. Ja sitä bändidynamiikkaa, kun Varjosto liitää höyhenenkevyestä otteesta raskaisiin voimasointuihin. Valöörien vaihdokset voivat olla salamannopeita, tai vähittäisen kehittymisen kautta tulevia, mutta aina ne tekevät vaikutuksen.
Entäs maestro itse? Harvoin kokee teknisesti (ja soundillisesti) näin monipuolista kitarailtaa. Volyymipedaalin tyylikäs käyttö, sopiviin paikkoihin harvakseltaan isketyt superkaiut, huiluäänten virtuoottinen lisäily ”oikean” soiton väliin, teemojen uiminen sointuriffikuljetusten keskellä, siinä vain muutamia Haakanan monista herkkupaloista.
Missään vaiheessa ei kuitenkaan syntynyt vaikutelmaa kitaristin egotripistä. Biisin kehittely oli koko ajan keskiössä myös Haakanan solistisissa osuuksissa. Niissä oli paljon sävelletyltä maistuvia juttuja, ja improvisoitu täydensi. Melodisuus ja musikaalisuus, ne leimasivat Haakanan kitaran säihkettä koko illan ajan.
Jere Haakana Varjosto
Poppari 16.5.2019
Suomen Jazzliiton kiertue, paikallinen järjestäjä Jazz Jkl
Jere Haakana – kitara
Artturi Rönkä – piano, koskettimet
Juho Kivivuori – basso
Ville Pynssi – rummut
