Olipas taas nautinnollinen jazzkeikka!
Kontrabasisti Kaisa Mäensivun johtama jvartetti oli Jazzliiton kiertueella ja Jyväskylässä Jazz Jkl oli ottanut onkeensa. Nelikko valloitti Popparin freesillä näkemyksellä: hienosti rakennetuilla sävellyksillä ja sovituksilla ynnä soittajien persoonien säteilyllä.
Mäensivu on kasannut melkoisen joukkion. Silloin on bändi kohdillaan, kun jokainen muusikko ansaitsisi keikan jälkeen oman oodinsa. Hämmästyttävintä oli se miten saumattomasti saksofonisti Sampo Kasurinen paikkasi kvartetin vakipuhaltaja Max Zengerin poissaoloa. Mäensivun biisit ovat nimittäin tarkkoja sovituksia ja pitkälle tuumattua arkkitehtuuria tulvillaan, joten millään pyhällä jamihengellä näistä biiseistä ei ollut mahdollista selvitä. Kasurinen oli käänteissä tarkasti mukana, ja kun irtautumisen ja vapautumisen aika koitti, fonisti ilakoi altollaan vastustamattomasti.
Loistokasta työtä tekivät toki myös kvartetin perusjäsenet. Mäensivu piti soittamalla langat käsissään, ja bassokin sai tilaa hyvin mietityille sooloilleen. Itse asiassa kaikki saivat, sillä tässä bändissä komppi on nostettu liki eturivin rinnalle, kun myös rumpali Jonatan Sarikoskella oli lukuisia tekopaikkoja. Komppipari teki yhteispelissään vaikutuksen hallituilla dynamiikan vaihdoksilla ja energioiden säätelyllä.
Bändin erikoisin persoonallisuus saattaa silti olla pianisti Mikael Myrskog. Pianistin solistiset lähdöt ”ulos” biisistä olivat aivan hillittömiä, ja paluut ”sisään” aina herkullisia. Hillityn oloisen muusikon sisällä asuu pieni anarkisti, tämän ajan monkinkaltainen vallankumouksellinen, joka toisaalta soittaa sitä minkä jazziksi miellämme, toisaalta lähtee ennenkuulumattomalla tavalla omille teilleen.
Biisien arkkitehtuurista oli puhe, ja siinä Mäensivu on löytänyt oman tyylinsä ja paikkansa. Hänen musiikkinsa ei kierrä kehää, vaan menee aina jollakin tasolla eteenpäin. Soolojen improvisaatiot nivoutuvat usein elimelliseksi osaksi biisiä, joku muista soittajista tai koko muu bändi saattaa kommentoida tai yllyttää improvisoijaa, ja eräskin Mäensivun bassosoolo otti aina välillä kiinni unisonosta pianon kanssa vain lähteäkseen taas vapaille vesille. On aina hienoa kun improvisoitu soolo ottaa huomioon kokonaisuuden, vie musiikkia eteenpäin eikä ole mikään irrallinen repäisy josta palataan lähtöpisteeseen.
Sovituksellisesti Mäensivun musiikki elää jatkuvasti mielenkiintoisesti. Kaikki neljä eivät ole koko ajan äänessä, on soitinpareja, välillä soi pianotrio, toisaalla piano on pitkän aikaa ihan hiljaa. Alttosaksofoni on pääasiallinen teemankuljettaja, ja unisonoja saatetaan vetää pianon ja basson tai saksofonin ja pianon yhdistelminä. Vaihtelevan soitinnuksen tavoin myös yhtyeen tempot ja volyymit elävät koko ajan. Kaikesta jää hyvin tasapainoinen, viimeisen päälle harkittu, mutta silti hyvin eläväinen vaikutelma. Mäensivu kvartetteineen luo kypsää ja hallittua, mutta samalla tuoreesti pirskahtelevaa musiikkia.
Kaisa’s Machine Popparissa 18.4.2018
Kaisa Mäensivu – kontrabasso, sävellykset
Sampo Kasurinen – alttosaksofoni
Mikael Myrskog – piano
Jonatan Sarikoski – rummut
