Antti Lähdesmäen nelivuotinen urakka Summer Jazz Clubin vetäjänä päättyi elokuun konsertin myötä. Nuoren muusikon jälkeen vetovastuuseen astuvat vielä nuoremmat, ja saavatkin selkäreppuunsa upeaan menoon viritetyn systeemin. Klubin yleisöennätys taisi paukahtaa jälleen kun Jyväskylän perinteinen jatsimesta Poppari pullisteli etupäässä nuoren yleisön paineesta.
Onkohan peräti käynyt niin, että mukaan on jo tullut hype-porukkaakin. Nyt oli nimittäin ensimmäistä kertaa merkittäviä ongelmia yleisön hälinän takia, joten ihan kaikki eivät ilmeisesti olleet tulleet (vain) jazzia kuuntelemaan.
Rumpali Aapo Lankisen ja kitaristi Lassi Frimanin sävellyksillä pelaava Lime Quartet oli illan nautittava avaus. Frimanin perinteitä kunnioittava kitara oli herkkua: sointi oli kuulas ja herkkä, ja runsas sointusoitto soolojenkin aikana piti otteen kauttaltaan impressionistisena. Yhtyeen ykkössolisti oli kuitenkin saksofonisti Ville Lähteenmäki, joka on kasvanut improvisoijana upeasti. Monet ovat kuulleet hänen vetojaan jo Jyväskylä Big Bandin keikoilla (jossa kaikki muutkin limeläiset ovat soittaneet, Lähteenmäen ohella eniten basisti Hanna Turunen), mutta nyt klubi-illan kummassakin yhtyeessä soittanut Lähteenmäki pääsi toden teolla näyttämään monipuolisuutensa ja osaamisensa. Lankisen jutustelu biisien välillä piti hurttia henkeä yllä, mutta ehkä noin setin intensiteetin kannalta tempot pysyivät hitaina tai puolihitaina aavistuksen liian pitkään. Kauniisti Lime Quartet tunnelmia loi, mutta voimallisemmat groovejaksot osoittivat yhtyeen yltävän myös mukaansatempaaviin energioihin.
Antti Lähdesmäen johdatti juuri tätä klubi-iltaa varten kootun seitsikon oman sävelmaailmansa tulkiksi. Ensimmäinen ”biisi” kesti puolisen tuntia, ja päätteeksi maestro lupasi soitettavaksi vielä toisenkin kappaleen. Juuri näin kävi, eikä muuta tarvittukaan. Ihan varma en ole, olivatko nämä kaksi maratonia lopulta yhtenäisiä teoksia vai sittenkin erilaisten aihioiden ja tunnelmien jonoja. Joka tapauksessa kiinnostavuus säilyi kautta matkan, ja siirtymissä kuullut välisoitot olivat nekin paikallaan. Erityisesti mieleen jäi Ville Lähteenmäen ja rumpali Ilkka Oksasen duetto, jossa haastettiin kaveria ihan kunnolla. Oksanen on jazzrumpalina erittäin tyylikäs ja hoiteli nytkin tonttinsa maltillisen kypsästi. Tukea tuli nyt perkussioita hoitaneelta Virta-rumpali Erik Fräkiltä ja basisti Oskari Siirtolalta, joka heittäytyi hienosti svengiin etenkin ensimmäisessä kappaleessa. Kitaristi Jere Mäntykankaan soitto jäi valitettavasti kuulokuvassa muiden jalkoihin, joten todetaan vain että oli mielenkiintoisen näköistä.
Heta Nykänen soitti lyhyesti huiluakin, mutta lunasti paikkansa vahvaäänisenä laulajana, jonka sanaton teemankuljetus asettui soittimeksi muiden joukkoon. Lähteenmäen sooloista tämäkin orkesteri sai kosolti virtaa. Lähdesmäki puolestaan johti niin kuin johtaa pitää, rohkeasti soittamalla mies vei orkesterinsa harkittujen leikkausten kautta aina uusiin maisemiin. Näin ne kaksi puolituntista tuntuivat lopulta kovin lyhyiltä.
Summer Jazz Clubin idea (nuoria muusikoita, omaa musiikkia) on osoittautunut kestäväksi ja kiinnostavaksi. Tältä pohjalta on uusien vetäjienkin hyvä ponnistaa. Hyviä uutisia on Jyväskylästä kantautunut viime aikoina muutenkin, kun Jazz Jkl:n toiminnan myötä konserttielämään on tulossa uutta ryhtiä ja rytmiä.
