Malmitalossa kuultiin belgialaisen jazzkitaristi Philip Catherinen musisointia uuden Philip Catherine Plays Cole Porter-levyn hengessä.
Vuonna 1942 syntynyt Philip Catherine aloitti uransa 1960-luvulla Lou Bennettin, Dexter Gordonin ja Stéphane Grappellin yhtyeissä. Mainetta hän on saanut myös jazzviulisti Jean Luc Pontyn yhtyeessä. 1980-luvulla hän soitti myös Chet Baker Triossa ja oli mukana monissa Chetin levytyksissä. Hän on soittanut myös basisti Charles Mingusin bändissä. Rockyleisön piirissä Catherine tuli tunnetuksi Focus-yhtyeen riveissä vuosina 1976-1977.
Malmitalon konsertissa hän soitti suomalaisten jazzmuusikoiden kermaan kuuluvien urkuri Mikko Helevän ja rumpali Mika Kallion kanssa. Konsertin kappaleet tarjosivat kuulijalle hieman totutusta poikkeavia lähestymistapoja Cole Porterin ikivihreiksi muodostuneisiin sävellyksiin. Kappaleet oli sovitettu monipuolisiksi kokonaisuuksiksi, joissa oli rytmistä vaihtelevuutta ja kuulijalle yllätyksiä.
Philip Catherinen soitto on hyvin lyyristä ja tunteellista, ja hänen soittonsa laulavuus ja herkkyys on verrattavissa jazzin suurten mestarien, kuten Lester Youngin, Miles Davisin tai vaikkapa Paul Desmondin soittoon. Perinteistä jazzkitarasoudia Catherine laajensi kitaraefektilaitteiden avulla, jotka toimivat varsinkin kappaleessa ”So In Love”. Catherinen bluesfraasit pukivat hyvin kappaleita vastapainona nopeille 16-osalurituksille.
Uruista ja rummuista muodostunut kokoonpano korvasi hienosti Catherinen Cole Porter-levyllä olevan perinteisen pianotrio-kokoonpanon ja kokonaissoundi oli mahtava. Helevän moninaiset urkuefektit istuivat hyvin Catherinen tummahkoon kitarasoundiin.
Malmitalossa järjestetyssä konsertissa Catherine osoitti olevansa maailmanluokan jazzkitaristi, oiva jatkumo muun muassa Django Reinhardtin, Elek Bacsikin, Boulou ja Elios Ferren, Tooth Thielemansin ja Rene Thomasin kunniakkaalle keskieurooppalaiselle jazzkitaraperinteelle.
Malmitalo 6.3.2012 klo 19
Philip Catherine: kitara
Mikko Helevä: urut
Mika Kallio: rummut
