New Orleansista, rakkaudella

2077
lukukertaa
Tony Uter mardi gras -tunnelmissa. Kaikki sivun kuvat: Jyrki Kallio.

Rytmimusiikin pyhän kaupungin mardi gras -karnevaali innoitti Pirkanmaan Blues Lovers ry:tä tämänvuotisen Klubibluesin järjestelyissä. Kolmesta kokoonpanosta New Orleans -perinteen helmiä tarjoili tosin vasta viimeinen: hieman vahvistettu tamperelainen Groovy Eyes vierainaan Diz Watson ja Tony Uter.

Brittiläinen pianisti–laulaja Watson on tullut suomalaisille tutuksi jo melkoisen mittavalla urallaan. Kokemus on muovannut hänestä New Orleans -rhythm’n’bluesin ja barrelhouse-tyylin takuuvarman erikoismiehen. Laulajana Watson ei ole kovin mieleenpainuva; ydin on sisäistetyssä, tyylilajille uskollisessa soitossa, jossa kuuluvat ikoniset Professor Longhair, Dr. John ja Champion Jack Dupree. Vaikka “Honey Bear” onkin enemmän perinteenkantaja kuin mikään voimakkaasti uutta etsivä muusikko, hänen luontevasti rullaava soittonsa on aina nautittavaa ja rehellistä.

Watsonin pitkäaikainen soittokumppani, yli 80-vuotias perkussionisti Tony Uter on tehnyt elämäntyönsä jamaikalaisen ja latinalaisamerikkalaisen musiikin parissa mutta yhtä lailla hänet tunnetaan vahvoista jazz- ja rhythm’n’blues-yhteyksistään. Vaikka raukeanoloinen Uter ei Tampereella ollut terävimmillään, välähdykset etenkin karibialaisrytmiikkaan korostetummin perustuvissa kappaleissa muistuttivat siitä, minkä tason taiturista on kyse.

Rumpali Juppo Paavola osaa paitsi soittaa myös kuunnella, ja siksi hän kykenee iskemään kaiken kohdilleen – notkeasti ja vähäeleisesti. Soittajalla kuin soittajalla on varsin kiitollinen tehtävä rakentaa tällaiselle perustalle. Tyylitajuista on myös Masi Suutarlan kontrabassotyöskentely, joka täyteläisti rytmiryhmän soundit.

Groovy Eyes oli Klubibluesia varten tuplannut puhaltajien määrän. Vieraileva Jykä Ahola toi yhtyeen äänimaailmaan New Orleans -musiikissa olennaisen elementin, trumpetin. Black Motor -saksofonistinakin tunnetun Sami Sippolan kanssa hän viritteli illan pulskimmat soolot. Näitä improvisoituja osuuksia lukuunottamatta kappaleiden sovitukset mukailivat pitkälti alkuperäisiä. Vaikka pienoista hapuilua oli hetkittäin kuultavissa, kokonaisuutena puhaltimet hyökkäsivät riittävän röyhkeästi.

Siloittelemattomalla mutta elegantilla tavalla soittavan kitaristi-laulaja Jussi ”Jo’ Buddy” Raulamon avomielinen rakkaus rytmimusiikkiin on kantanut Groovy Eyesia jo parikymmentä vuotta. Monista roots-musiikin traditioista ammentava yhtye on kokoonpanovaihdoksista huolimatta säilyttänyt tasonsa ja riemastuttavan live-energiansa. Klubibluesin soundillisesti rehevällä keikalla bändiltä kuultiin enimmäkseen otantoja Crescent Cityn kaanonista, paljolti juuri vierailijoiden ehdoilla.

Toisenlaiseenkin karnevaaliteeman käsittelyyn olisi kyllä ainesta. Raulamon ja kollegoiden biisiperinteen tuntemus on läpikotaista ja soitannollisia ideoita riittää. Nämä maamme kärkeä alallaan edustavat muusikot toteuttavatkin omaehtoista näkemystään useissa projekteissaan. Watsonin ja Uterin kanssa äänitetty levy ilmestynee piakkoin, mutta kuullaanko Groovy Eyes -soittajilta joskus hieman vähemmän ortodoksista mardi gras -soundia? Karnevaalin alkuperäinen henki kun on lopulta melkoisen lähellä kapinaa.

Klubiblues goes mardi gras 17.2.2012
Tullikamarin Klubi, Tampere

Diz Watson – kosketinsoittimet ja laulu
Tony Uter – perkussiot

Groovy Eyes:
Jussi Raulamo – kitara ja laulu
Juppo Paavola – rummut
Masi Suutarla – kontrabasso
Sami Sippola – tenorisaksofoni
Jykä Ahola – trumpetti