Basisti Teppo Olavi Hauta-aho, pasunisti Jari Olavi Hongisto ja rumpali Olavi Louhivuori ovat yhdessä Olavi Trio. Yhtye esiintyi Jyväskylässä toisen kerran lyhyen ajan sisällä. Kesäkuussa Olavit improvisoivat Vaajakosken vanhassa voimalassa muistettavan konsertin, ja nyt oli siis vuorossa Jazz Bar.
Kalle Kalima. Vieraakseen yhtye oli kutsunut kitaristi Kalle Kaliman. Berliinissä asuva Kalima on tullut tunnetuksi etenkin jazzin vapaan laidan kulkijana, mutta on vakuuttanut myös laulelmallisen Soi-ensemblen säveltäjänä. Monipuolinen, luova muusikko, joka ei todellakaan kaihda kokeellistakaan ilmaisua.
Kalima toi osaltaan uutta potkua ja energiaa Olavien mielikuvitukselliseen työstöön. Hän oli myös ainoa, joka uskaltautui ”keskustelemaan” Teppo Hauta-ahon kanssa, kun musiikkia oli aika tehostaa absurdin ”sanallisen” huumorin keinoin. Hauta-ahon esitys meni lopulta vahvasti teatterin puolelle, ja hänen humalainen mökellyksensä oli eräänlainen huippusoolo sekin (siis selvin päinhän se oikeasti oli!).
Teppo Hauta-aho. Hauta-aholla tuntui olevan kokonaisuus hallussa, ja väittäisin että hän ohjasi hienovaraisen huomaamattomasti koko esitystä, niin kollektiivisesta improvisoinnista kuin olikin kyse.
Jari Hongisto on tästä eteenpäin minun listallani Suomen paras pasunisti. Soundillisesti Hongisto pystyy tekemään pasuunalla kaiken mitä kuvitella saattaa, ja mielikuvitusta riittää myös tonaalisella puolella huikeisiin kehittelyihin.
Olavi Louhivuori tuntuu tässä ryhmässä jäävän hieman normaalia enemmän taustalle, ehkä kunnioituksesta vanhempia kollegoja kohtaan. Oli miten oli, Louhivuori enemmän seurailee kuin lähtee viemään muita mennessään.
Olavi Trio Kalimoineen soitti noin tunnin pituisen matkakertomuksen. Teemat vaihtuivat kuin huomaamatta toisiin, vetovastuut vuorottelivat, ja improvisointi oli siis useimmiten sitä kollektiivista lajia, joka tekee jazzista freetä.
Hatusta voi vetää, mutta korvat täytyy pitää koko ajan höröllään, ja kunnioittaa myös kaverin näkemystä. Keskustelu on keskustelua ja toimii vain silloin kun kaikki ovat herrasmiehiä.
Olavi Trion soittajat sellaisia ovat, mutta samalla onneksi sellaisia herrasmiehiä, joissa on myös särmää. Näin musiikki säilytti koko ajan jännitteensä. Tämä toinenkin Olavi-keikka kuuluu siis väistämättä sarjaan ”Yksi vuoden parhaista konserteista Jyväskylässä”.
