Bugun liiderillä, rumpali Jaro Joensuulla on sarvi otsassa. Muusikoiden eteen asettuu mörisevä kurkkulaulaja, joka luo myös solisevan puron ääniä ’kurlaamalla’ vettä kurkussaan. Lavalla pirisee puhelin, vastaaja tulee yleisön joukosta. Välillä puhutaan oudoilla kielillä: BUGU on tullut kaupunkiin.
Bugu ei kuitenkaan ole sekavaa sekoilua tai edes kovin rankkaa performanssia. Kokeileva ja monimuotoinen, rockista, jazzista ja myös ’etnisistä’ rytmeistä ammentava musiikki on pääosassa. Tunnin setti kului rattoisasti ilman välispiikkejä tai muitakaan turhia kommervenkkejä. Suurin osa tavarasta oli selkeästi rytmimusiikkia (tosin rytmit saattoivat olla melkoisen outoja ja koukkuisita), mutta välillä saatiin nauttia myös vapaammasta kellunnasta ja tajunnanvirrasta.
Tämäntyyppinen konsepti tuo ajoittain, rockaavimmillaan, väistämättä mieleen erään Frank Zapan touhut ja toisaalta vaikkapa Mauri Antero Nummisen dägädägä-filosofian. BUGUlla olisikin halutessaan mahdollisuus rakentua todella hillittömäksi lava-aktiksi. Musiikin puolesta ei ole tässä mitään ongelmaa, eväät riittävät. Kokonaisvaltainen lavan ja yleisön haltuunotto vaatisi vielä rohkeutta ”esiintyä” (jazzin puolellahan tällainen ei toki ole tapana). Teatterinomainen lähestymistapa tietysti vaatii soittajilta tietynlaisen persoonallisuuden toimiakseen luontevasti.
BUGUn peruskokoonpanoon kuuluvat rumpali Jaro Joensuu (joka olisi saanut käyttää sähkörumpusettiään enemmänkin kuin vain yhdessä kappaleessa, sen verran mainiota soundimaailmaa vehkeisiin oli ohjelmoitu), kitaristi Tuomo Dahlblom, basisti Tero Tuovinen ja kosketinsoittaja Timo Kettunen. Lavalla asti vieraili myös lyömäsoittaja Hannu Leppänen.
