Rodent Jyväskylän Silta-salissa

665
lukukertaa

Rodent lupasi tiedotteessaan uutta ja raikasta jazzmusiikkia. Lupaukset pitivät. Lisäisin että vielä railakastakin!

Nuori yhtye loihti Siltasaliin hienon musiikillisen tuokion. Puolitoista tuntia tuntui tällä kertaa todella lyhyeltä, niin vaihteleva setti oli. Rodentin vahvuuksia onkin monipuolinen sävellysmateriaali, kaikki kappaleet olivat toisista selvästi erottuvia, omia juttujaan. Löytyi itämaisia fiiliksiä Maurice Ravel -sävyillä, klezmer-balladia, räkäistä bluesia, free jazz -rypistystä, ja yllätyksellisenä ja herkullisenhauskana encorena vielä nyrjähtänyttä, melskeistä dixielandia.

Rodentin soittajista puhaltajat ovat melkoisia virtuooseja, komppiryhmä taas ei perustanut ylivertaisiin teknisiin taitoihin, vaan nimenomaan persoonalliseen ilmaisuun. Rumpali Helgason herätti monenlaisia reaktioita: oli hetkiä jolloin satunnainen kuulija olisi epäillyt miestä täysin soittotaidottomaksi tai ehkä liikaa naukkailleeksi. Kaikella oli kuitenkin tarkoituksena. Rodent nimittäin mielellään hajoitti kompin lisäksi koko kappaleen rakenteen palasiksi, palatakseen vapaampien osien jälkeen taas alussa esiteltyyn perustaan. Helgasonilta ei siten perusjazz-rumpalointia kuultu montakaan hetkeä, vaan toinen toistaan kummallisempia komppeja mies yhdessä vahvasoundisen basisti Jensetin kanssa ryki kokoon, iskemällä koukkuisesti ja kovaa. Tom Waits saattaisi olla hyvinkin kiinnostunut tämän komppiparin työstä.

Puhaltajat todellakin riemastuttivat useaan otteeseen, sekä sävykkäällä yhteistyöllään että soittimien äärirajoille menevillä omilla irtiotoillaan. Gröndahl käytti suunnilleen yhtä paljon alttoa ja klarinettia. Klarinetin kuvaa jazzsoittimena hän pystyy laajentamaan melkoisesti totutusta. Ainakin minä kuuntelin hänen luovaa jazzklarinetismiaan mieluummin kuin kesällä Keitelejazzeilla hiukan kylmäksi jättänyttä soittimen supertähteä Don Byronia.

Hakalaa en ollut aiemmin kuullut. Kyseessä on suomalaisittain aivan huipputekijä. Mittavista taidoistaan huolimatta hän ei soita liikaa, vaan ajoittain vähän ja pelkistetysti. Kun mies hallitusti pihtaa revittelyä, sillä on sitten sitäkin tymäkämpi vaikutus. Hakala on myös oiva koloristi. Trumpetin sointi vaihtuu aina materiaalin hengen mukaiseksi kun Hakala värittää soundia muun muassa sordiinoilla tai työntämällä omaa ääntään soittimen läpi.

Rodent ei vielä tällä kiertueellaan saavuttane suuria yleisöjä. Yhtyeessä on kuitenkin sellaista potentiaalia, että sille soisi festivaalikiinnityksiäkin. Aivan omiaan bändi olisi esimerkiksi Tampere Jazz Happeningin klubin lavalla, jossa tämäntyyppinen musisointi saisi takuuvarmasti yleisöltä välittömän ja innostuneen palautteen.

Rodent
Siltasali, Jyväskylä 15.3.2002
Haukur Gröndal (Islanti) – alttosaksofoni, klarinetti
Jarkko Hakala – trumpetti, flyygelitorvi
Lars Tormod Jenset (Norja) – basso
Helgi Sv. Helgason (Islanti) – rummut