2006 Fresh Sound Records FSNT 274
Cover art by David Snow, photographed by Maarit Kytöharju.
1.The word is
2.We much prefer
3.State of the union
4.Song of the washing machine
5.Sight is just dust
6.Apple
7.Red piano
8.Disemboweled babies
9.A very Valentine
All compositions by Frank Carlberg.
Christine Correa (voc), Chris Cheek (ts), Frank Carlberg (p), John Hebert (b), Michael Sarin (dr)
+ 1, 3, 9: Andrew Rathbun (sax)
+ 3: George Garzone, Paul Lichter (spoken word)
Produced by Frank Carlberg
Executive producer Jordi Pujol
Recorded 10/2005 at Systems Two E
ngineered by Mike Marciano
Additional recording by Mark Kleinhaut & Frank Carlberg
Mixed and mastered by Mike Marciano
Pianisti ja säveltäjä Frank Carlberg jatkaa uudella levyllään jo aikaisemmasta tuotannostaan tuttua jazzin ja modernin lyriikan yhdistämistä. Carlberg on säveltänyt vaimonsa Christine Correan laulettavaksi sellaisten tunnettujen runoilijoiden kuten Jack Kerouacin, Allen Ginsbergin ja Anselm Hollon runoja. Kirjallisesta näkökulmasta huolimatta levyllä soi ilmiselvästi jazz; värikkäästi ja svengaavasti. Siitä pitää huolen levyllä soittava erinomainen amerikkalainen yhtye.
Levyn aloittaa vahva kolmen sävellyksen presidenttisarja, joka ottaa kantaa poliittiseen ilmapiiriin USA:ssa viime vuosina. Sarja alkaa Bill Clintonin Monica Lewinsky -skandaalin aikaisista lausunnoista ja siirtyy Anselm Hollon pienen runon kautta levyn nimikappaleeseen, joka viittaa USA:n presidentin vuosittain pitämään kansakunnan tilaa käsittelevään puheeseen. Levyllä sen tekstiksi on valittu katkelmia USA:n perustuslain ihmisoikeuksia käsittelevästä Bill of Right -julistuksesta sekä runoilija Allen Ginsbergin säkeistä.
Musiikillisesti presidenttisarja liikkuu svengijazzista Monk-tunnelmien kautta nimiraidan uhkaavan synkkään ja melko vapaamuotoiseen rutistukseen. Tekstit ja musiikki kulkevat tässä, kuten koko levyllä, harvinaisen onnistuneesti käsi kädessä ja muodostavat vaikuttavan ja ironisen kokonaisuuden. Tahti ei lainkaan huonone levyn loppujen kuuden raidan aikana, vaan kuulija kohtaa useita hienoja hetkiä, kuten ripeästi svengaava ”The Red Piano” (Anselm Hollo), ontuen vyöryvä ”Sight Is Just Dust” (Jack Keroauc) ja levyn mietteliäisiin tunnelmiin päättävä ”A Very Valentine” (Gertrude Stein).
Saksofonisti Chris Cheek soittaa jatkuvasti erittäin mielenkiintoisesti. Hänen soitossaan yhdistyvät saksofonin lämpimän maanläheisen soundi ja älykkään merkityksellinen improvisaatio. Onnistunut äänitys tuo kauniisti esille sekä basisti Peter Hebertin miellyttävän soinnin ja rumpali Michael Sarinin ilmiömäisen sointitietoisen ja ilmaisuvoimaisen rumputyöskentelyn.
Levy täyttää monia kunnon jazzin kriteerejä: muusikoilla on rutkasti soolovoimaa, levy on rytmisesti monipuolinen ja sen sävellysmateriaali on jännittävää ja melodisesti vahvaa. ”State of The Union” on sivistynyttä musiikkia, joka tarjoaa ilonaiheita niin järjelle kuin tunteellekin. Vaikka ajoittain mieleen nousee Steve Lacyn ja hänen vaimonsa Irene Aebin runolevyt, on Carlbergin ja Correan musiikki on omintakeista ja raikasta. Se ansaitsisi tulla paremmin tunnetuksi myös säveltäjän kotimaassa.
