Jyväskylä Summer Jazz 2003

1270
lukukertaa
Farmer's Market
Farmer's Market. Kuva: Aleksi Manninen.
Farmer's Market
Farmer’s Market. Kuva: Aleksi Manninen.

Summer Jazzille on päässyt syntymään vinoutunut suhde norjalaiseen nykymusiikkiin: jostakin kumman syystä Jyväskylän norjalaisvalinnat ovat vuodesta toiseen festivaalin kärkipäätä. Tämänkertainen norskivieras Farmer’s Market oli jo niin ylivoimainen, että sen loistokkuus tulkinnasta riippuen joko söi muun ohjelmiston mielenkiintoa tai sitten antoi kaiken anteeksi. Lauantain pääkonserttia kuuntelin jälkimmäisissä tunnelmissa: pääkonsertin lievä löysyys ei päässyt vaivaamaan kun tiesi mitä sen jälkeen oli odotettavissa Jazz Barissa.

Jyväskylän viikonlopussa soi vanhaan malliin yhtä aikaa viidessä klubissa, samat yhtyeet kahtena iltana. Farmareitten kanssa samaan aikaan soittaneilla klubibändeillä kävi tällä kertaa huono tsäkä. Muissa oloissa niitä olisi seurannut suurempi yleisö, mutta tieto Farmer’s Marketista levisi suusta suuhun, ja ryntäys Jazz Bariin oli valmis. Ja meno siellä olikin molempina iltoina todella hurjaa.

Farmareitten tyyliä on mahdoton kuvailla tyhjentävästi. Se ei ole jazzia eikä se ole etnoa eikä se ole rokkia, ja kuitenkin se on niitä kaikkia ja paljon muuta. Rytmisesti tavattoman rikasta ja koukkuisaa, soitannollisesti äärimmäisen vaativaa touhua. Yhtye on itse kuultava ja mieluummin myös nähtävä, jotta voisi ymmärtää mistä on kysymys.

FM käyttää materiaalinaan estottomasti kaikkea mahdollista länsimaisen musiikin materiaalia, kevyttä ja klassista, Abbaa ja etnoa. Ennen kaikkea bändillä on myös todella harvinainen lahja saada musiikillinen huumori toimimaan. Spike Jones olisi arvostanut poikia, tosin todennäköisesti myös vaihtanut välittömästi alaa tällaista kuultuaan.

Balkanin suunnan ”kansanmusiikki” on yksi kokonaisuutta määrittelevä elementti, mutta ainakaan minulla ei ole aavistustakaan kuinka aitoja tahi vinksahtaneita etnolainat oikein ovat. Bändin tuorein jäsen, bulgarialaisfonisti Trifon Trifonov soittaa enimmäkseen tätä kiperää balkanaa, ja on ainakin toistaiseksi niukasti mukana silloin kun ollaan länsimaisen populaarimusiikin ytimessä.

Bändin runko muodostuu neljästä norjalaisesta. Rumpali Jarle Vespestad hyrrää pyörremyrskynä inhimillisen suorituskyvyn rajamailla. Basisti Finn Guttormsen on yllättävän rauhallinen, kivijalaksi asettuva kivikasvo kaiken kaahauksen keskellä. Kitaristi Nils-Olav Johansen osaa hullaannuttaa yleisönsä paitsi soitollaan, myös hervottomilla, tragikoomisilla laulusuorituksillaan. Ja lopulta itse Mr. Farmer’s Market, käsittämättömän lahjakas multi-instrumentalisti Stian Carstensen: lesliekaapin läpi vedetty harmonikka, sähkökitara ja kaval-huilu olivat instrumentteja, joilla virtuoositeetin käsitettä uusiin korkeuksiin hilaava mies tällä kertaa toteutti itseään. Lisäksi hänkin yltyi monenlaiseen hauskaan vokaali-ilmaisuun, mm. erinomaisen hankalaan ja siksi niin hervottomaan intialaiseen ’täkätykseen’.

Kahden illan aikana kuulin viitisen tuntia musiikkia tältä uskomattomalta yhtyeeltä. Missään vaiheessa ei päässyt syntymään toiston tuntua tai kehittymään kyltääntymisen esiasteitakaan. Bändille kuvaavaa on että lauantaina, kahden päivän raivokkaan intensiivisen soitannan jälkeen, yhtye suostui soittamaan vielä ”yhden” ylimääräisen. Ehtona kuitenkin oli että yleisö osallistuu tanssimalla. Siinäpä sitten saivat kynnelle kykenevät vielä mennä elämänäsä hikisimmän puolituntisen erityisen rivakkaa farmarinpolskaa.

FM on ainutlaatuinen juttu, ja tuskinpa sen konseptia kukaan yrittääkään kopioida. Ei maailmaan tarvita kuin yksi Farmer’s Market. Toivoisi kuitenkin että vielä mahdollisimman moni pääsisi kokemaan yhtyeen magian. Ei muuta kuin puuhaamaan Suomen kiertuetta ensi kesäksi?

Summer Jazzin muun ohjelmiston sykähdyttävintä antia oli Tony Elglandin soolokonsertti Taulumäen kirkossa. Jyväskyläläinen kontrabasisti oli laatinut soittajalle vaativan ja kuulijalle antoisan puolituntisen. Elgland oli oman Sherlock-”hittinsä” lisäksi sovittanut bassolle mm. Piazzollaa ja Jarrettia.

Samassa konsertissa kuultu Ahava-yhtye on taitavien muusikoiden vaativa projekti, joka ei kuitenkaan nouse kunnolla lentoon. Lahjakkaan laulajan Mia Simanaisen sävellyksiä vaivaa korkeakirjallinen ote, jota ilkeilynhaluiset tapaavat sanoa tekotaiteelliseksi. Koska tälle sympaattiselle laulajalle ei millään muotoa ole syytä ilkeillä, esittäisin vain toivomuksen että sävellyksiin löytyisi jatkossa selkeämpi, pelkistetympi ja luontevampi linjakkuus.

Saisikohan kulttuuriministeri Karpelan runnomaan läpi lain, joka kieltää valmiiden runotekstien säveltämisen? Ne tuntuvat ikävästi kahlitsevan monia muitakin taidejazzlaulelman parissa askaroivia.

Festivaalin pääkonsertissa kuultiin aluksi eurooppalaistuneen veteraani- saksofonisti Charlie Marianon ja saksalaisbasisti Dieter Ilgin tunnelmointia. Herrat ovat tehneet yhteistyötä 90-luvun loppupuolelta lähtien. Kamarimusiikillinen tuokio oli lämminhenkinen sukupolvien kohtaaminen, mutta ei sen enempää. Dieter Ilg otti soittajana iisisti, kunnioittaen näin kauniisti vanhempaa kumppaniaan. Duon tempot olivat siten rauhallisia, kaaret levollisia.

Rehellinen musiikki on puhetta, ja Mariano kertoili tarinoitaan 80-vuotiaan rauhalliseen tapaan. Pikkukappaleet olivat enimmäkseen Marianon käsialaa, mutta lopuksi kuultu Goodbye Pork Pie Hat jätti jälleen miettimään, miksi Minguksen laadukkuutta ja helpostisulavuutta ainutlaatuisella tavalla yhdistelevää musiikkia ei nykyään kuule enempää konserteissa.

Konsertin toisena yhtyeenä kuultiin projektibändiä London-Jyväskylä Connection. Englantilaiset muusikot, saksofonisti Rob Townsend ja trumpetisti Chris Batchelor, saivat avukseen jyväskyläläisen trion, pianisti Samuli Mikkosen, basisti Pekka Törmäsen ja rumpali Joonas Leppäsen. Kokeiluna projekti ansaitsi paikkansa, vaikka puolitiehen jäätiinkin.

Mitenkään yhtenäistä bändivaikutelmaa ei nimittäin syntynyt. Englantilaisten, etenkin Batchelorin efektikokeilut olivat epäonnisia, eikä Leppänenkään ollut omimmillaan sähköisen fuusioryskeen parissa. Akustisissa jaksoissa bändi toimi kaikin puolin paremmin, ja jälkiviisastellen olisikin voinut suositella satsausta pelkkään akustiseen yhtyejazziin.

Summer Jazzissa esiintyivät lisäksi mm. ikämiesten vanhan jazzin kooste Tulitassut ja letkuliiteri, oman kylän lattariylpeys Mambo Sampo ja Bluetango-levynsä julkaissut jyväskyläläinen Tähtelän valot. Yleisömenestyksiä olivat Aaltosalin perjantaina valloittanut kuubalainen Los Cumbancheros sekä festivaalin päättänyt Tessa Virta Um Poeta, jazzia ja eteläamerikkalaisia tyylejä kierrättänyt iso koneisto.

Jyväskylä Summer Jazz 5.-8.6.2003

 

Mariano, Ilg