Ensimmäisenä DDT Jazzbandista tulee tietysti mieleen iättömyys ja pitkä ikä. Se on Suomen pitkäikäisin jazzyhtye, joka yhä esiintyy aktiivisesti.
Mukana on bändin perustamisen aikoihin mukaan liittynyt Fred Andersson. Tämä tapahtui jo vuonna 1958. Aivan alunperin bändi perustettiin Hankenin liikuntapäivän tanssi-iltaa viihdyttämään. Loput on historiaa. Jaakko Jahnukainen, jazzintoilija ja levyraatimies, ehdotti iskevää nimeä DDT. Keskikaupungin Dixie Tiikerit oli syntynyt.
Jazzhistorian ekspertin ja keräilijän arkistosta löytyi lehtileike 1980-luvun alusta, missä ihmeteltiin miten yhtyeen perustamisesta on kulunut jo 25 vuotta ja se on yhä kasassa ja soittaa samantyyppistä perinnejazzia, millä se aikanaan aloitti. Lehtileikkeen julkaisusta on nyt siis kulunut yli 40 vuotta ja sama tyyli ja soundi jatkuu yhä!
Hyönteismyrkky DDT:n ominaisuuksia oli että se hajosi luonnossa erittäin huonosti ja vaati pitkän ajan ja se rikastui ravintoketjun huipulle. Jaakko Jahnukaisen nimiehdotus oli ilmeinen enne. Pitkäaikainen kestävä bändi ja brändi, joka ei rikastu, mutta rikastuttaa musiikkielämäämme.
Banjoa yhtyeessä 1970-luvulta soittanut Pekka Mesimäki kertoo, että yleensä soittajat ovat viihtyneet bändissä pitkiä aikajaksoja.
Jälkikäteen 1980-luku oli taloudellisesti menestyksekästä aikaa. Nykyisin vauhti on toki laskenut ikääntymisen myötä. Toisaalta nykyisin keikoista voi nauttia hyvin leppoisissa ja kollegiaalisissa merkeissä.
Suomessa on toki muitakin voisi sanoa institutionaalisia kevyen musiikin yhtyetä, jotka pitävät yllä perinteitä. Dallapè-orkesteri on tästä esimerkkinä. Väki on vaihtunut mutta tyyli pysyy. Pekka pitää tärkeänä että soundi ja soittoperinne säilyvät. Se ei ole kovin yksinkertainen ylläpidettävä asia. Uusille soittajille on annettava tilaa.
Ei vain musiikkia, myös historiatietoa
Konsertin sisältö oli rakennettu teemalla King Oliverista Duke Ellingtoniin. Niklas Anderssonin juonnot olivat sujuvaa molempien kotimaisten kielten käyttöä. Niklaksen ote oli yleisöä mukavasti sivistävää. Se sisälsi tietoa traditionaalisesta jazzista, jota bändi mitä suurimmassa määrin edustaa.
Pekka Mesimäki asetti banjonsa telineeseen ja asettui myös pianon taakse ja esitti konsetitn alkupuolella ragtimemusiikkia eli sävelmiä ajalta ennen jazztermin syntyä.
Loviisalainen yleisö syttyi hiljalleen vauhtiin ja hienoihin sooloihin. Lopulta yhteislaulukin irtosi helposti. Loviisassa on perinteisesti harrastettu puhallinmusiikkia. Onpa kaupungin oma poika Pentti Lasanenkin (1936-2021) taannoin nähty useamman kerra DDT:n solistina. Toinen tunnettu modernin jazzin soittaja on Mikko Innanen, joka hänkin on ammentanut oppinsa Loviisasta edesmenneen Bengt Ingelinen opissa uraansa aloittaen, joten konsertti upposi mainiosti vastaanottavaan maaperään. Yleisö tiesi mitä odottaa.
Ensimmäisen setin Caravan oli upea veto ja jätti yleisöön nälkää tai sanotaanko janoa perjantai-illan konsertin kakkospuoliskolle. Bändin ohjelmistossa ei ole kuin muutama bändin jäsenten oma sävellys. Kakkospuoliskolla kuultiin Fidelito Castrato Niklaksen kirpeine kommentteineen tästä maailman ajasta.
Aika rientää nopeasti. DDT:n edellisestä levystä on vierähtänyt noin kahdeksan vuotta. Pekka pohti hieman että olisiko resursseja taas paneutua levyntekoon. Tämä päivänä levy ei ole mikään business, vaan enemmän kulttuuriteko ja tallenne tuleville kuulijoille.
Kulttuurikaupunki Loviisa?
Loviisan Kulttuurikeskuksen tulisielu Sini Hakkarainen kertoi, että vielä ei ole sovittu tänne Marilyniin mitään uutta jazzkonserttia. Ennakkomyynti tähän tapahtumaan antoi kuitenkin rohkaisevan signaalin.
Timothy Kuhn on jälleen ensi kesäksi järjestämässä Saltfestiä mm. Salbodan aittojen alueelle Loviisanlahden rannalle. Yritystä on näillä henkilöillä. Yleisön kannattaa seurata Loviisan tapahtumakalenteria ja lähteä mukaan. Järjestäjille paras kiitos on osallistuminen.
Loviisa on halukas profiloitumaan kulttuuri ja taidekaupunkina, mutta pienet rahalliset resurssit jarruttavat kehitystä vai olisiko myös asenteissa jarruttavia voimia? Taideyhdistyksen galleria on jäänyt ilman kaupungin tukea.
Suunnitelmissa on jonkinlaisen Black Box tyyppinen esiintymistila, jossa esteettömyys ja muu nykyaikainen suunnittelu voidaan ottaa huomioon. Idean läpivienti on haastavaa.
Iisalmen kulttuurikeskusen tai Kuusankoski-talon laajuisesta keskittymästä on Loviisassa epärealistista haaveilla ellei paikkakunnalle saada voimakasta taloudellista kasvua. Tämä kasvun ja uudistumisen puute saattaa olla juurisyy myös kulttuurityön haasteisiin.
DDT Jazzband
Kulttuurikeskus Marilyn, Loviisa, 27.3.2026
Niklas Andersson, trumpetti
Fred Andersson, klarinetti
Pelle Näätänen, pasuuna
Pekka Mesimäki, banjo, piano
Thomas Rönnholm, rummut
Ilkka Joronen piano
Shane MacKenzie basso
Joonatan Rautio saksofoni
