2024 Mustik Motel
1.Mount
2.Funus parit
3.Cat of the paju
Eero Savela (trumpet), Sami Sippola (tenor sax), Janne Tuomi (drums), Topias Tiheäsalo (guitar), Otto Eskelinen (alto sax, flute, shakuhachi), Eero Tikkanen (bass).
Recorded & mixed by Jarno Alho
Produced by Jarno Alho
Tahmela Sixin esikoislevy tulee kuunteluun kovasti myöhässä (levy ilmestyi kesäkuussa 2024), mutta toisaalta juuri sopivasti valmistavasti, kun kakkoslevy on kohtapuoliin tuloillaan.
Bändin syntytarina on epätavanomainen ja samalla hieno. Jarno Alho, monien jazzlevyjen äänittäjä ja nyttemin myös Mustik Motel -levy-yhtiön toinen pyörittäjä Antti Kujalan kanssa, oli aikansa hautonut ideaa freejazz-sessiosta, sellaisesta jossa pääsisi alusta lähtien kiinni musiikin syntyprosessiin, ja olisi mukana viimeiseen säveleen asti. Lounastapaamisessa rumpali Janne Tuomen kanssa idea alkoi konkretisoitua ja pian oli bändiin haluttujen soittajien nimilista valmis. Kaikki soittajat eivät todellakaan ole Tahmelasta, eivätkä edes Tampereelta, vaan myös turkulaisia ja helsinkiläisiä kelpuutettiin mukaan.
Montaa minuuttia ei tarvitse levyä kuunnella, kun tulee jo fiilis: nyt on minun musiikkiani. Oli jotensakin auvoisaa antautua ensimmäistä kertaa tämän musiikin vietäväksi.
Kolme kappaletta, 38 minuuttia. Kuusi improvisoijaa, jotka mahdollisesti olivat sopineet ”jotakin” etukäteen tai sitten eivät. Osaavat joka tapauksessa rakentaa mielenkiintoisia sävelkertomuksia, näissä tarinoissa jännite pitää.
Katsotaanpa malliksi vähän reilut 18-minuuttisen Mount-kappaleen askelmerkkejä. Alussa hidasta ja hiljaista, melankolistakin, nöyrää kudontaa ja kerimistä yhdessä. Pehmeä saksofoni, kitaran huiluäänet, shakuhachin vaikerrus, hiljainen trumpetti käy unelmoimaan, basso pudottelee hiljalleen tummia säveliään, tenorisaksofoni mietiskelee hieman, shakuhachi vie utuiseen uneen. Suunnilleen puolivälissä pulssi asettuu rubatosta rytmiin kun bassoriffi asettuu kaiken rungoksi, hiljalleen musiikin virtaus voimistuu ja energisoituu, saksofonit maalailevat yhdessä, löytävät jopa yhteisen riffintapaisen hekin, kunnes vilkkaampi tenorisoolo irtoaa. Pikku hiljaa basson aluksi niin rauhallisesta riffistä kasvaa voimallinen, rummut yltyvät ryskeeseen, saksofonistit alkavat improvisoida rajusti kilvoitellen, kitara nousee, alttosaksofoni tavoittelee räjähdystä, mutta heti perään alkaa yleinen hiipuminen. Bassoriffi jatkuu mutta hiljaisena, nyt ovat kitara ja trumpetti etualalla, saksofonien yhteinen riffittely toistuu vain jättääkseen kitaran, basson ja rummut kolmistaan, hetkeksi ennen yhteistä häivytystä tai hiipumista.
Tuollainen kuka tekee ja milloin tekee -luettelointi on sinänsä turhanaikaista, koska se ei kerro itse musiikista paljoakaan. Mutta jotain se toivottavasti kertoo yhtyeen orgaanisuudesta, siitä miten soittimet jatkuvasti vuorottelevat, nousevat esille ja antavat sitten tilaa muille, miten välillä joku on selkeästi kertojista päällimmäinen ja sitten taas puhutaan pienissä ryhmissä tai kaikki yhteen ääneen.
Kuulijan kannalta olennaista on, miten taitavasti muusikot tämän kaiken vuorottelun tekevät, ja miten hienosti dramatisoitua musiikkia siitä yhteensä syntyy. Yksityiskohdat ovat tärkeitä, mutta kokonaisuuden hallinta on vielä paljon tärkeämpää. Se onnistuu Tahmela Sixiltä komeasti kaikissa kolmessa levyn soitteessa.
