Django Collective Helsinki keikalla Kotka Jazzin vieraana

KotkaJazz on saanut pääkaupunkiseudulta usein vieraaksi tasokkaita bändejä. Hyvät kulkuyhteydet ovat varmaan avittaneet tätä yhteistyötä.

Toisaalta vuosien varrella on erilaisista syistä muodostunut ystävyyssuhteita, työkollektiiveja, jotka kantavat pitkälle. Django Collective Helsinki on tuttu vieras Kotkassa.

Samoin yksittäiset vieraat muidenkin bändien rivistössä ovat muodostuneet melkeinpä rutiiniksi.

Kotkassa on useita gipsy jazz -harrastajia tai ainakin Kotkasta lähtöisin olevia entusiasteja. Kerran kuukaudessa torstaisin nämä harrastajat tapaavat Soittoruokala Karoliinassa Kotkan keskustassa.

Django Collective Helsingin jäsenet ovat sielläkin käyneet esiintymiskeikoilla, joten Kairon keikalla tuttuja oli käytännössä tupa täynnä. Opiskelukavereita, soittokavereita ja vakioyleisöä tottakai.

Bändin perustaja Aki Hauru kertoilee bändin syntyneen Helsingin Erottajalla olleen Bulevardin kahvisalongin jamessa, missä Django-musiikin taitajat tapasivat kokoontua ja soitella. Bändi hitsautui 2011-2012 mukavaksi kollektiiviksi, jonka kanssa on ilo soitella. Eräs toinen tapahtuma, joka kokosi alan soittajia oli Noel Balen kirjan ”Django – Vallaton virtuoosi” julkkarit ravintola Kaisaniemessä joskus samoihin aikoihin.

Kirjailija oli itse paikalla ja oli hämmästynyt suomalaisten soittajien taidoista ja toimittajien asiantuntevista kysymyksistä haastattelutilaisuudessa.

Tällaiset tilaisuudet lisäävät verkostoitumista ja tuovat uudet asiat lähemmäs harrastajia. Bale kannusti suomalaisia lähtemään Eurooppaan tutustumaan tähän musiikkigenreen.

Aki kertoo että hän on ollut useita kertoja Ranskassa Festival Django Rainhardt -tapahtumassa. Siellä kuulee ja tapaa maailmanluokan soittajia. Jos halutaan nostaa yksi opittu asia festareilta, se on ehdottomasti mielenkiintoisen ja vivahteikkaan kompin rakentaminen.

Usein aiheeseen vähemmän perehtyneet pitävät tämän tyylin komppia jankkaavana ja simppelinä. Aki hieman naurahtaa tälle ennakkoluulolle. Ranskassa tämä komppipuoli on Akille avautunut aivan uudella tavalla, ja hän on soveltanut tätä oman bändin kohdalla.

Kevään aikana Django Collective Helsinki pitää Helsingissä klubia jonne on kutsuttu erilaisia jazzin ja rytmimusiikin esiintyjiä. Esimerkiksi Palefacen esityksen sovitukset vaativat paljon huolellista työtä ja perehtymistä. Tällaisella klubitoiminnalla voidaan laajentaa kuulijakuntaa mukavalla tavalla. Työ ei mene hukkaan, jos ei muuta, niin sovitusoppia ainakin tulee Akille ja muulle bändille.

Koko bändi on laajentanut ja tuonut soittotyylin sisään myös omia sävellyksiä. Ei kannata pitäytyä pelkissä vanhoissa hienoissa standardeissa, vaan kertoa oma tarina tällä musiikkitylillä. Laura Airola on säveltänyt lahjaksi n. 10 vuotta sitten sävellyksen Valse 40. Kairossa esitettynä se  kuulosti iättömältä, melkeinpä klassikolta. Sriracha blues oli myös omintakeinen esitys ja sävellys. Mausteseos! Hauska poikkeus oli sävellys Bubbling under. Siinä oli jonkilainen brittiläinen kansanmusiikin taustasoundi, eli oli ehkä astuttu ulos Belgia-Ranska-akselilta ja haettiin jotakin uutta virkistävää tyyliä. Myös bändin oma Start Over kuultiin setin aluksi.

Myös ikiklassikko George Gershwinin The man I love oli illan esityslistalla, sekä Wayne Shorterin Yes or no.  Koska klubilla oltiin ja tuttujen keskuudessa, myös väliajalla esitetty toive Bossa Dorado saatiin svengaamaan. Tämä ranskalaisen viulistin Dorado Schmidtin sävellys ja etenkin Rosenberg Trion hengissä pitämä sävellys on saavuttanut hyvän aseman manouche-jazzklubeilla etenkin Keski-Euroopassa. Toivojan lisäksi moni muu yleisön joukossa oli mielissään. Tästä syntyi hieno tunnelma ja se että bändi kohteliaasti huomioi yleisön toiveen on peukutuksen arvoista.

Tässä nettilehdessä on toisaalla Django Collective Helsingin kevään ohjelma. Toivotaan että rusaslukuinen yleislö pääsisi paikalle kuuntelemaan mielenlenkiintoisia sovituksia.

East Coast Jazz Club
Ravintola Kairo, Kotka 16.2.2026