Viime syksyn Flame Jazz -risteilyllä vakuuttanut Kasper Halttunen 5tet pääsi viimein esittäytymään rumpalin ”kotiareenalla”, Jyväskylän Popparissa. Jazz Jkl Collectiven rumpalina Halttunen on päässyt vuodesta 2018 lähtien soittamaan lukuisien suomijazzin huippunimien kanssa Jukka Perkosta Iiro Rantalaan ja kerännyt matkan varrella mainetta jazzin eri aikakausien tyyleihin sopeutuvana lahjakkuutena.
Silti oli pienoinen yllätys, hyvin positiivinen sellainen, miten laajalle Halttusen maine on kiirinyt ja miten hänen merkityksensä tiedostetaan. Ennen keikkaa yleisön odottelussa väreili jo kehkeytyvän jazzjuhlan aavistus. Poppari täyttyi ilman tähtivierastakin kun jazzdiggarit halusivat päästä kuulemaan rumpalia omillaan, oman musiikin säveltäjänä ja yhtyejohtajana.
Toki bändin kokoonpanokin oli kovin kiinnostava: vibrafonisti Mikko Antila, saksofonisti/huilisti Ilmari Rönkä, pianisti Juho Valjakka ja basisti Antti Ahoniemi ovat kaikki osa nuoren sukupolven voimallista esiinmarssia ja kunnostautuneet tahoillaan jo monissa yhteyksissä.
Bändi edustaa kaikilta osiltaan nykyjazzareiden huippua, kaikki ovat mainion persoonallisia improvisoivia solisteja ja yhdessä toteuttavat Halttusen sävelkieltä oivallisesti, yhtä aikaa hallitun kurinalaisesti ja rennon vapautuneesti. Rentouteen oli ylimmäisenä johdattamassa arppamaisesti virnistellyt Antila, joka oli saanut Halttuselta kapellimestarin vastuuta tiukimpiin paikkoihin.
Kvintetin yhtyesoinnissa Antilan vibrafoni ja Valjakan piano jättivät toisilleen tilaa, ja näin soundista tuli ilmava ja kevyt. Röngän useimmiten pehmeänlyyrinen alttosaksofoni ujuttauttui tähän herkästi maalattuun maisemaan upeasti, kuten myös sivusoittimet sopraanosaksofoni ja huilu. Ahoniemen melodiset, luovuutta ja mielikuvitusta sykkivät bassolinjat loistivat harmonioiden kivijalkana.
Jazz Jkl Collectiven takarivissä Halttunen on ollut olemukseltaan viileän eleetön rumpali, joka ei ole häkeltynyt vierailevien virtuoosien kovimmassakaan kyydissä. Omassa yhtyeessään Halttunen toteuttaa määrätietoisesti erilaista näkemystä soittimensa roolista, rummut astuvat säestystehtävästä muiden rinnalle, vaativat huomiota, määrittävät muotoa ja tunnelmaa, antavat energiaa niin soittajakollegoille kuin yleisöllekin. Mutta rajan yli ei mennä, musiikin kokonaisuus on koko ajan tärkeintä. Rumputyö on siis erittäin kypsää, ja samalla innostavaa ja nautinnollista seurattavaa.
Halttusen omat sävellykset olivat konsertin monimuotoinen ja monitunnelmainen runko. Halttusen melodiat eivät ole nopeasti kuluvaa sorttia, eli musiikki kestää toistuvaa kuuntelua, etenkin kun musiikki on myös sovittamisen ja soitinnuksen puolesta rikasta ja vaihtelevaa. Ensimmäinen setti meni pitkälti ilman välispiikkejä ja taukoja, teokset silloitettiin niin että syntyi kaikessa vaihtelevuudessaankin yhtenäinen ja levollinen kokonaisuus. Tauon jälkeen painettiin vielä vähän lisää kaasua, ja ne huimimmat solistiset purskahdukset pääsivät itse kultakin ilmoille. Lainabiisit Ambrose Akinmusirelta ja Thelonious Monkilta olivat mainioita valintoja. Etenkin päiväntuore tulkinta Monkin Evidencestä innosti sekä soittajia että yleisöä kovasti.
Yhdessä näistä omista ja vieraista syntyi hienonhieno jazz-ilta. Jyväskyläläisille sen tarjosi ryhmä muusikoita, joita on helppo povata tulevaisuuden suuriksi nimiksi. Näinä aikoina tulevaisuus kuitenkin häilyy hyvin epämääräisenä tuolla jossakin. Korostettakoon siis: nämä nuoret muusikot ovat tärkeitä tässä ja nyt, kunnelkaa heidän ääntään juuri nyt!
Jazz Jkl Live
Poppari 31.1.2025
Mikko Antila – vibrafoni
Ilmari Rönkä – saksofonit ja huilu
Juho Valjakka – piano
Antti Ahoniemi – kontrabasso
Kasper Halttunen – rummut
