Haavisto, Joonas & Vaiginis, Kestutis: Moon bridge

133
lukukertaa

Eight Islands Records 2024

1.Miyako (Wayne Shorter)
2.Waiting (Kestutis Vaiginis)
3.Opener (Joonas Haavisto)
4.Zenobia (Joonas Haavisto)
5.One of those full moons (Kestutis Vaiginis)
6.Bonus track (Joonas Haavisto)
7.Lush life (Billy Strayhorn)
8.Random moments (Kestutis Vaiginis)

Kęstutis Vaiginis (saxophones), Joonas Haavisto (piano, Fender Rhodes).

Recorded in October 2022 at Rainbow Studio in Oslo, Norway.

Arvio: 4,5 tähteä

Levyllinen kristallinkirkasta pianismia, kristallinkirkasta saksofoninsoittoa.

Syksyllä 2006 pianisti Joonas Haavisto ja saksofonisti Kestutis Vaiginis löysivät sielunveljeyden. Haavisto osallistui Vilnassa voittoisasti soolopianokilpailuun, ja illan jazzjameissa löytyi yhteys Vaiginikseen. Kelataan 16 vuotta eteenpäin ja kaverukset matkasivat Osloon Rainbow Studiolle tallentamaan ensimmäistä kertaa duosoittooaan äänilevylle.

Välissä kaksikko oli jo ehtinyt soittaa lukuisia kierueita joko duona tai kvartetin tai kamariorkesterin kanssa. On syynä sitten välitön sielunveljeys tai yhteen kasvaminen kuudentoista vuoden aikana, tällä levyllä kaksikko on yksikkö, puhuu samaa kieltä, luo yhdessä kauniin sopusointuisen, intensiivisen ja voimallisen kokonaisuuden.

Haaviston ja Vaiginiksen omat sävellykset ovat duon ydinantia. Muutaman lainakappaleen kera niistä rakentuu yhtenäinen kokonaisuus, jota leimaa kamarimusiikillinen lähestymistapa jazziin. Musiikin vuo ja dramaturgia ovat täydellisen hallittuja, mutta samalla duo muistaa vanhan ”tunne on tärkein” -viisauden. Duon soitto ei ole suorittamista, vaan tunteen välittämistä. Levyn musiikki ei kulu kuuntelemalla, se kantaa ja tulee kestämään aikaa.

Vaiginiksen One of those full moons ja Random moments luovat oman mikroilmastonsa levylle, kun Haaviston soittimena on flyygelin sijasta sähköpiano. Tämäkin yhdistelmä toimii todella upeasti kunhan on saanut korvat asemoitua Rhodes-asentoon.

Billy Strayhornin Lush lifessa parasta on se mitä tapahtuu saksofonin teematoistojen välissä, vapaina hehkuvat improvisaatiot hurmaavat. Toinen laina eli Wayne Shorterin Miyako on täysosuma herkässä tunnelmoinnissaan ja onkin aivan ansaitusti sijoitettu albumin avaajaksi.