Pianisti Kari Ikosen, basisti Tony Elglandin ja rumpali Markku Ounaskarin yhteinen viritelmä syntyi alun perin viime kesän Linnajazzien jamibändiksi. Muusikoiden kesken löytyi saman tien sellainen vire ja henki, että yhteistyötä päätettiin jatkaa. Äkräs oli syntynyt.
Nyt Äkräs debytoi Elglandin kotikaupungissa Jyväskylässä, jonka kupeelta Muuramesta Ikonenkin on aikoinaan jazzmaailmaa lähtenyt valloittamaan.
Paljastui heti, että jammailun laajentaminen pysyvämmäksi bändiksi oli oikeaan osunut ratkaisu. Äkräksellä on tuoretta annettavaa. Ehkä tuo nimikin jotenkin viittaa bändin ydinerilaisuuteen, ilkikuriseen ja ilkamoivaan pohjavireeseen. Vänkää venkoilua suomalaisessa jazzissa ei ole yhtään liikaa.
Äkräs oli nyt hulvaton esimerkiksi Ikosen tuoreimmaksi sävellyksekseen esittelemässä teoksessa ”Kohtauksia ja vellontaa”. Olisin uskonut tämän likitäysfreeksikin, sillä niin pidäkkeetöntä ryskettä punkjatsahtava veto oli.
Täyttä äkrästä olivat myös melodica-biisit Uralin pihlaja ja Tähdet meren yllä. Tony Elglandille oli sommiteltu kumpaiseenkin kappaleeseen upeat taustamelodiat, pitkät, kantavat linjat, joita vasten Ikonen soitti melodiaa ja improvisoi melodicalla.
Moiset biisivalinnat saattavat kuulostaa erikoisilta, mutta Äkräs teki kappaleista upeat versiot, ja mahdollisesta piilevästä huumorista huolimatta ne olivat täyttä jazzia siinä missä illan amerikkalaiset standarditkin. Amerikkalaiset itse tosin pitävät tällaista enintään etnojazzina, mutta siitähän meidän ei tarvitse välittää.
Cole Porterista lähdettiin ja Wayne Shorteriin päädyttiin. Siinä välissä tangottiin ja valssattiin, ja kuultiin myös omaa tuotantoa, yksi Tony Elglandin sävellys ja Ikoselta tuoreimman lisäksi myös se kaikkein vanhin. Äkräs tulkitsi asiaankuuluvalla hellyydellä Karin ensimmäisen jazzsävellyksen vuodelta 1993.
Illan komein jamitus syntyi kuitenkin ihan standardikamasta. Stella by starlight innosti jostakin syystä trion erikoisen huimaan laukkaan, ja Ikosen tulinen sähköpiano veti kompinkin ihan uusille energiatasoille.
Markku Ounaskari on varma valinta silloin kun bändiin halutaan musikaalinen rumpali, joka ei tunge itseään eturiviin. Yhteistyö Tony Elglandin kanssa toimi hyvin jo joulukuun triokonsertissa kitaristi Niklas Winterin kanssa. Nyt kaksikon vääntöön löytyi vielä lisää kierroksia.
Tony Elglandin kaikki Jyväskylässä tuntevat monet tyylit hallitsevaksi mestarilliseksi basistiksi. Tällaisten esitysten jälkeen tämän tiedon pitäisi levitä vauhdilla myös muualle Suomeen. Nimenomaan solistina ja improvisoijana Elgland alkaa olla omaa luokkaansa.
Äkräs
Jazz Bar, Jyväskylä 17.2.2006
Kari Ikonen
Tony Elgland
Markku Ounaskari
