2004 Rockadillo ZENCD 2091
Cover design: Eeva Sivula.
1.The average extreme (Pyysalo)
2.Neptunus (Koski)
3.Hehku (Koski)
4.Pieni sana (Pyysalo)
5.Alone again (naturally) (Gilbert O’Sullivan)
6.Too much nightlife (Pyysalo)
7.Lempeä (Koski)
8.Charade (Henry Mancini)
9.May 11th (Pyysalo)
Severi Pyysalo (vib, melodica, programming), Tuure Koski (b), Marko Timonen (dr, perc)
Konserttiäänityksiä = Recorded live:
1, 4, 8: Oopperakellari, Savonlinna
2, 5, 6, 7, 9: Klubi, Kouvola
3: Martinsali, Raisio
Lisä-äänitykset = Additional recording: Kerhoravintola, Tornio
Tuottaja = Producer: Tuure Koski
Äänittäjä = Engineer: Jouni Paju
Miksaus = Mixed by: Jouni Paju, Tarzan Studios
Masterointi = Mastered by: Pauli Saastamoinen, Finnvox
Kuulaan viileitä soundeja, hienostuneita melodioita, svengaavia rytmejä, taidokasta instrumenttien hallintaa; Suomen Jazzliiton kiertueella helmikuussa 2003 äänitetty Turgan Trion esikoislevy on sanalla sanoen nautittavan tyylikästä musiikkia. Vibrafonisti Severi Pyysalon taidot ovat tietenkin käyneet kaikille kotimaisen jazzin ystäville selviksi jo kauan sitten. Levy tuskin tuottaa pettymystä vibrafonivirtuositeetin ystäville, vaikka kyse ei missään tapauksessa ole Pyysalon soololevystä, vaan ihan oikean yhdessä hengittävän, yhteen hitsautuneen ja elävän yhtyeen musiikista.
Soittajan roolinsa lisäksi sekä Pyysalo että Koski esiintyvät myös säveltäjinä ja pääosa ohjelmistosta koostuu heidän sävellyksistään. Turgan Trio ei kuitenkaan ensisijaisesti tulkitse sävellyksiä, vaan se on klassisessa mielessä improvisoiva varsin suoraviivainen jazztrio. Sävellykset ovat lähinnä solistien ponnahduslautoja ja elävä soittotilanne lienee muovannut musiikkia enemmän kuin nuotit. Samassa hengessä on luontevaa, että ohjelmistossa on mukana materiaalia myös muiden musiikinlajien puolelta; tässä tapauksessa siis yhdet kappaleet Gilbert O`Sullivania ja Henry Mancinia.
Kolmas lainakappale löytyy piilosta levyn lopusta, mutta en malta olla paljastamatta sitä tässä. Sen alussa Pyysalo vihjailee äänekkäälle yleisölle, että seuraavaksi on tulossa hiljaisempaa musiikkia. Vihjailu on turhaa, sillä hälinä jatkuu. Trio aloittaa varovasti kappaleen, joka on kaikille koulusta tuttu Aapo Similän Aleksis Kiven runoon säveltämä ”Laulu oravasta”. Osa hälisijöistä tunnistaa kauniin kappaleen, jotkut koettavat hiljentää pulinaa, mutta häly ei vain laannu. Lopussa hälisijätkin puhkeavat innostuneisiin kehuihin ja aplodeihin. Itselleni on hämmentävää, että tämä jazz-muusikoiden työolosuhteita terävästi kommentoiva raita on äänitetty Tornion Kerhoravintolassa konsertissa, jota itse olin järjestämässä. Harmista huolimatta en jaksa kauheasti syyttää torniolaisyleisöä, sillä ongelma on yleinen. Vastaavia tilanteita sattuu muuallakin, jazzin soittajien asema kun on hankala taiteen, jazzin esitysperinteiden ja kaljan myynnin ristipaineessa.
