Berlin 27.10.17

869
lukukertaa
Photo: Peter Meister ; Design: Matti Nives.

With Black Motor, Bowman Trio and Jaska Lukkarinen Trio
2018 We Jazz Records WJCD09
We Jazz Live Plates / Vol. 1

1.Just a scratch (Sami Nummela) / Bowman Trio
2.The Hillary step (Tomi Nikku) / Bowman Trio
3.Roger (Jaska Lukkarinen) / Jaska Lukkarinen Trio
4.Pengerkadulla 2017 (Valtteri Laurell Pöyhönen) / Jaska Lukkarinen Trio
5.Lähempänä taivasta (Ville Rauhala) / Black Motor
6.Branches : Berliner Musik (Black Motor) / Black Motor

Bowman Trio: Tomi Nikku (trumpet), Joonas Tuuri (bass), Sami Nummela (drums).
Jaska Lukkarinen Trio: Jaska Lukkarinen (drums), Jussi Kannaste (tenor sax), Mattias Welin (bass).
Black Motor: Tane Kannisto (flute, shehnai & nagaswaram), Ville Rauhala (bass), Simo Laihonen (drums).

Recorded live at club Monarch in Berlin, 27 October 2017 at Scope Festival’s We Jazz label night.
Recorded by Rasmus Oxlund, who also mixed and mastered the material later on
Produced for release by Matti Nives

Arvio: 4 tähteä

 

47 minuuttia suomalaista elomusiikkia Berliinistä: We Jazz -levymerkki esittäytyy Monarch-klubilla osana vuoden 2017 Scope Festivalia. Ollaan Spree-joen eteläpuolella, aivan Kottbuser Torin kyljessä.

Lavalla käy kolme kolmikkoa, Bowman Trio, Jaska Lukkarinen Trio ja Black Motor. Yhteistä sekin että joka yhtyeessä on basson ja rumpujen edessä puhallinsoitin, järjestyksessä Tomi Nikun trumpetti, Jussi Kannasteen saksofoni ja Tane Kannisto huilu, shehnai tai nagaswaram. Levyllä kuullaan kaksi biisiä kultakin yhtyeeltä, mutta näissä mitoissa se tarkoittaa kullekin 15-16 minuutin näytönpaikkaa eli aivan riittävästi ainakin ensimmäiseen tutustumiseen.

Eikä epäilystäkään, etteikö näillä soitteilla herätetä nykyjazzista kiinnostuneiden mielenkiintoa, Saksan ja Suomen ohella ihan missä tahansa.

Bowman Trio saa muikean vastaanoton Monarchin yleisöltä, The Hillary stepin lopun trumpetin ja rumpujen vuoro- & kilpasooloilu räjäyttää potin. Sitä ennen on saatu nauttia etenkin Nikun tyylittelystä, nautittavasta teemankuljettelusta ja säkenöiväistä improvisaatioista. Ja kuinka ollakaan, ambulanssi ajaa kuuluvasti ohi tietysti juuri Tuurin nohevan bassosoolon aikana (Just a scratch).

Jaska Lukkarinen Triolla on klubitilassa hieman hankalampaa. Biiseissä on tilansa herkkyydelle ja hiljaiselle tatsille, ja valitettavasti yleisön pulina muodostaa musiikin taustalle tasaisen taustahuminan. Pengerkadulla 2017 -kappaleessa mökä nousee jo bändin rinnalle tasaveroisena äänielementtinä. Siihen nähden trio soittaa Kannasteen pehmoisen ja keveästi liitelevän fonin johdolla upean keskittyneesti, ja mielellään vetoja kuuntelisi ihan puhtaana. Toisaalta, sitten kun ei itse kykene keikoilla käymään, tällainen ”yleisö koko ajan mukana” tuo realistista kuvaa (joidenkin) klubien olosuhteista.

Rankin veto on Black Motorilla, ja kyllähän se hyvin tamperelaiselta (vrt. Jazz Happening) kuulostaa. Kolmikko suorastaan hyökkää improhenkisen musiikkinsa kimppuun, ja etenkin Kanniston rouhinnassa on hitaassakin vauhdissa rosoa ja rupea, energiaa ja uppoutumista. Kahden biisin aikana ei tietenkään ihan täysin selkeydy se miten Black Motor pystyy keikoilla viemään kuulijansa toiseen maailmaan, vaivutukseen tarvitaan enemmän aikaa, enemmän sitä rauhoittavaa tai haastavaa toiseutta.

We Jazzin esteettinen skaala on siis kiitettävän laaja, Kanniston räimeestä on pitkä matka Kannasteen eleganssiin. Ja tietysti kolme erilaista bändiä mahtuu samaan puulaakiin ja samalle lavalle, sillä erilaisuus eli omaperäisyys, on kaiken luovan jazzin lähtökohta. Berlin 27.10.17 on We Jazzille erinomainen käyntikorttilevy.