Juhola, Johanna: Diivan jäljet = Shadow of a diva

786
lukukertaa
Photographs and cover design by Jimmy Träskelin.

2017 JJCD003

1.Road assistance
2.Tango kolmessa erässä = Three rounds of tango
3.Tillsammans = All together
4.Diivan jäljet = Shadow of a dive
5.Friends online
6.Rauha = Calm
7.Neljän minuutin rakkaus = Four minutes love story
8.Tanhutrauma = Folk dance trauma
9.Sadepäivä = Rainy day
10.New adventures in Candyland

All compositions by Johanna Juhola except 8 Johanna Juhola / trad.
All arrangements by Johanna Juhola and the musicians.
Lyrics on 4 by Tommy Lindgren and Yona. Lyrics on 8 trad.

The bands playing together on this album are Johanna Juhola Trio & Johanna Juhola Reaktori.

Johanna Juhola (accordions, claviola), Milla Viljamaa (grand piano, harmonium, vocals), Sara Puljula (double bass, vocals), Roope Aarnio (guitar, mandolin, vocals), Tuomas Norvio (programming), Hannu Oskala (programming).

Guest musicians:
3: Tero Hyväluoma (violin)
3: Emma Salokoski (vocals)
4: Tommy Lindgren (vocals)
4: Yona (vocals)
8, 10: Maija Pokela (vocals)
Juuso Hannukainen percussion on all tracks

Recorded by Hannu Oskala at Mimix Studio
Mixed by Tuomas Norvio
Mastered by Pauli Saastamoinen at Finnvox Studios
Produced by Tuomas Norvio and Johanna Juhola

Arvio: 4 tähteä

 

Uusi kansanmusiikki ja jazz. Suomessa niillä on paljon yhteistä. On muusikoita, jotka liikkuvat näiden genrejen välillä tai peräti yhdistelevät niitä omassa taiteessaan. On vähän samankaltainen tilanne marginaalissa, kumpikaan ei ole valtavirtaa, mutta silti tekijöitä on yhä enemmän ja levenemisen ohella myös taso nousee kun uutta rakennetaan edellisten sukupolvien kokemusten ja taitojen päälle. Koulutuksen merkitystä tuskin voi liioitella. Sibelius-Akatemia on sykkivä sydän, ja sen pulssin mukaan veri virtaa maakunnissakin.

Uuden kansanmusiikin tekijöillä on yhdessä mielessä helpompaa kuin jazzareilla. He voivat kaikessa rauhassa tehdä tarttuvaa musiikkia ilman pelkoa kaupallisuus- sun muista syytöksistä, kansanmusiikin geenistöön kun on rakennettu toisteisuus ja helppotajuinen koukuttaminen. Ei niin, etteikö musiikki voisi olla monimuotoista ja rakenteellisesti kompleksia, mutta ne tarttuvuudet ovat siellä seassa ”sallitumpia” kuin jazzissa. Ehkä.

Muusikoiden taitotason jokainen kuulee kuitenkin heti, kuulee svengin, persoonallisuuden. Suomalainen uusi kansanmusiikki on selkeästi jazzin ohella kärkituote, kun kulttuuriamme yritetään viedä muualle maailmaan.

Johanna Juhola kuuluu kärkituotteen kärkeen. Sibelius-Akatemien opiskelukaverinsa, pianisti Milla Viljamaan kanssa hän on tehnyt yhteistyötä tämän vuosituhannen alusta lähtien. Duo voitti jo alkumetreillään kansainvälisen Astor Piazzolla -kilpailun, ja sen jälkeen tyylikirjo on tietysti koko ajan laajentunut.

Tango on toki nytkin mukana levyllä, jolla soittavat yhdessä Johanna Juhola Trio ja Johanna Juhola Reaktori. Yksi kappale kuvastaa tangon ja painin samankaltaisutta, toinen ilmentää tango-opettajan ohjeen mukaista rakastumista vain yhden kappaleen ajaksi.

Kaikilla muillakin kappaleilla on tarinansa. Levy on hyvin monivärinen, jopa sekalainen, mutta Juholan levynkansistoorit auttavat: yhtäällä voit kuulla sateen hypnotisoivan kohinan, toisaalla eläytyä hinausauton odottamisen tunnelmiin. Yksi kappaleista on syntynyt Youtubesta löytyneen japanilaisen multi-instrumentalistin innoittamana, levyn päätöskappale ”kertoo” lapsuuden vierailusta karkkitehtaalla ja kuvaa hysteeristä sokerihumalaa.

On huumoria ja haikeutta, on hurlumheitä ja kauneutta. On terävää ja napakkaa draivia, on tunnelmointia ja rauhaa. On pehmeästi svengaava ensemble, vierailijoinaan mm. laulajat Yona ja Emma Salokoski sekä räppäri Tommy Lindgren (joka muuten sopii tähän yhteyteen erinomaisesti).

Yhden Johannan saateteksteistä haluan lainata kokonaan: ”Eräs pelimannimusiikin vahvuuksista on kaikki mukaan -asenne. Yksi saattaa olla soitonopettaja, toinen oppilas, joku on kansainvälinen tähti, joku sai soittimen käteensä vasta eilen, eräs muutti toisesta maasta eikä osaa vielä yhtään paikallista kappaletta. Kaikki soittavat sulavasti samoissa jameissa, oppivat toisiltaan ja ennen kaikkea pitävät hauskaa.”

Voivatko muiden lajien muusikot ottaa oppia tästä perinnemusiikin omimmasta ”jutusta”? Löytyykö soveltamisen paikkoja?