Eclipse Music ECD-201978
1.This is Jean Erik
2.Howling
3.Anamfivola
4.Miss
J’stournament
6.Hereishome
7.Farewell
All compositions by Janne Tuovinen.
Janne Tuovinen (double bass & effects), Pauli Lyytinen (saxophones, synth), Artturi Rönkä (piano, synth), Anssi Tirkkonen (drums).
Recorded and mixed 2018 by Abdissa ”Mamba” Assefa
Mastered 2018 by Jaakko Viitalähde at Virtalähde Mastering
Produced by JanneTuovinen
Jean Erik on perustaltaan akustinen jazz-kvartetti, mutta kolmella sen jäsenistä on toinen jalka elektronisen ja synteettisen puolella. Yhtyettä johtava kontrabasisti Janne Tuovinen ”efektoi”, saksofoniti Pauli Lyytinen ja pianisti Artturi Rönkä ”syntetisoivat”. Yhdistelmät saattavat olla yllättäviä. Jean Erik hakee persoonallista sointia, ja se on hyvä.
Oikein hyvää on myös musiikin luonnollinen virtaus, juuri sellaisena kuin levyn avaavan yhtyeen esittelykappaleen loppupuolella tai Here is home -hiturin soljunnassa. Useammin Jean Erik kuitenkin tykkää hajottaa rakenteita, luoda biisin sisään erilaisia jännitteitä, paikkoja joissa vierailla ja sitten jatkaa matkaa eteenpäin.
Howlingin maisema on ambientti, elektronisesti vellova, mutta heti perään Anamfivola alkaa Lyytisen luomusaksofonin rupattelulla. Rumpali Antti Tirkkosen mukaantulo vie hetkeksi free jazzin henkeen, mutta sen jälkeen koko nelikko hakeutuu nopeasti grooveen. Tirkkosen komppi säilyttää kuitenkin poukkoilevuutensa, akustinen piano ja saksofoni löytävät toisensa, ja tällä kertaa on Tuovisen kuminauhasoundien osa olla se erilainen, sähköinen sattuma sopassa. Liki kymmenessä minuutissa on kuitenkin runsaasti aikaa vaihdella näkökulmia ja painopisteitä. Hyvin erikoinen jakso syntyy kun Röngän pianohelmeilyn rinnalle asettuu Tuovisen hörhösoundinen bassoromistelu. Lopussa taas tiivistetään, kunnes on Lyytisen aika haaveilla viimeiset nuotit yksinään.
Artturi Röngän pianon lyyrinen kristallinkirkkaus on levyn vahva lenkki, ja Miss-kappaleen alussa on hyvä vaipua näihin tunnelmiin. Jälleen synteettinen on ihan siinä kauniin pianon vierellä. Pian Tirkkonen löytää hyvin selkeän ja kohtuullisen painavalla kädellä annostellun kompin. Puolimatkaa lähestyttäessä starttaa itsepintainen syntikkateema, ja Rönkä lisää taustalla kierroksia. Jännäksihän tämä menee.
J’s tournament iskee aluksi matalalla viihtyvän saksofonin ja basson unisonolla, mutta sitten tulee Rönkä ja varastaa biisin itselleen. Rouheasti svengaavan pianon taustalla tapahtuu kuitenkin kummia, Tuovinen ja Tirkkonen hurvittelevat nasakan ja vielä nasakammaksi kehittyvät biitin parissa. Ja jälleen vaihtuu painopiste: puolivälissä hiljennytään ja ollaan kovasti vapaita Lyytisen töristellessä tuttavallisesti. Vielä löytyy saksofonille uusi riffi, basso kulkee rinnalla, rummut myötäilevät. Vain Rönkä on irrallaan harvojen sointujensa kanssa, kunnes on yhteisen loppurytinän aika, ja muiden vampatessa Tirkkonen pääsee mättämään.
Here is home on aluksi hienovaraista likiballaditulkintaa, jossa kaikki osat ovat paikallaan. Jopa Tuovisen bassosoolon kaveriksi ynisemät vokaalit sopivat tilanteeseen. Perään seuraa saksofonin lentoa, ja voimallisuuden sopivasti kasvettua saavutaan korkeimmalle tasanteelle: esimerkiksi juuri tässä hetkessä Jean Erik on yhdessä timanttia.
Farewell on niin kuin jäähyväiset yleensä tuppaavat olemaan, haikeaa hiipumista ja luopumista. Emme kuitenkaan juutu jäähyväisiin, tämähän on vasta alkua!
