2018 Art First Records AF049
Alf Forsman, Tapani Varis & Eero Savela: Atmosfärg: live & instant at Maunula-talo, Helsinki 2018
1.Happy rain
2.Evaporate
3.Gather
4.Clouds
5.Pressure change
6.Gravitate
7.See through
8.Aura
Eero Savela (trumpet), Tapani Varis (double bass), Alf Forsman (drums).
Recording, mixing: E.S.
Mastering: Johannes Wist
Trumpetisti Eero Savelan nettisivujen bändi-cv on kutkutteleva. Läheskään kaikki nimet eivät ole minulle tuttuja, mutta ne joista on vihiä, kertovat sitkeästä taipaleesta populaarimusiikin kiehtovissa marginaaleissa. Populaareinta ovat ehkä olleet Nicole Willis and the Soul Investigators ja Soul Captain Band, jazzimmissa sfääreissä The Bad Ass Brass Band sekä Astro Can Caravan, ja muutoinkin spektri on levinnyt laajalle isoista Buddha Mind Big Bandista ja Torvikollektiivista piskuisiin Affe & Eeroon ja RiskuSavelaDuoon. Moni yhtyeistä on jo entinen, mutta aktiivejakin on edelleen yhdelle miehelle riittävästi. Kannattaa tsekata Savelan bändilistaus, sieltä voi löytyä uusia ja ihmeellisiä innostajia.
Mielenkiintoisia ovat Atmosfärg-levyn muutkin muusikot (ja takana on toki myös yhteistä historiaa eri yhtyeissä). Affe Forsman tunnetaan parhaiten rock-ympyröistä, mm. yhteistyöstä Dave Lindholmin kanssa ja tietysti Sielun Veljistä, mutta Forsman viihtyy myös vapaan improvisaation parissa. Sama vika Tapani Variksella, joka tuli alunperin tunnetuksi uuden suomalaisen kansanmusiikin kautta, mm. Värttinän, Koinureiden ja Maria Kalanimen & Aldargaz -yhtyeen kautta. Varis tunnetaan myös munniharppuspesialistina. Uutisena mainittakoon, että muusikkouden ohella Varis on vastikään aloittanut työn myös hierojana, erityisammattitutkintonaan urheilijan lihashuolto.
Improvisoitu musiikki on aina parhaimmillaan paikan päällä, kuultuna ja nähtynä, mutta tämä Maunula-talossa tallennettu setti kestää komeasti myös levyltä koettuna. Hyvin toisensa tunteva kolmikko luo luo atmosfäärinsä tunteen kautta, rauhallisesti kehitellen ja kypsytellen. Sekä kokonaisuuden että yksittäisten soitteiden vaikutelma on hyvin ehjä ja samalla täyteläinen. Tosin kappaleista muutamat loppuvat vähän kuin seinään, juuri kun kuulija on uppoamassa syvemmälle ja syvemmälle…
Sinänsä nostoja on näin tasavahvalta levyltä turha tehdä, mutta poimitaan nyt pari malliksi. Vaikuttavaa on esimerkiksi Evaporaten haikea sävy ja trumpetin kuin-keskustelu itsensä eli viiveen tai kaiun, miten vain, kanssa. Gravitate on kappaleista pisin ja ehkä myös upottavin, Variksen jousisoitto ja Forsmanin jäntevästi levoton rytmittely vievät yhdessä Savelan lyyrisen trumpettitatsin kanssa muistettavalle matkalle.
Savelan tatsi on lumoava läpi konsertin, soundi on kovan, kirkkaan ja kliinisen sijasta lämmin, pehmeä, huokoinen ja hauras: trumpetti siinä puhelee ihmisen äänellä.
