2017 Edition Records EDN1101
1.Blind desert (Rissanen)
2.John’s sons (Jarmo Savolainen)
3.New life and other beginnings (Rissanen)
4.Étude 5: Arc-en-ciel reimagined (György Ligeti)
5.Nature of the beast (Rissanen)
6.Before the aftermath (Rissanen)
7.Hubble bubble (Rissanen, Lötjönen, Mäkynen)
Produced by Aki Rissanen
Executive producer: Dave Stapleton
Recorded 6/2017 by Mikko Raita at Kallio-Kuninkala Studios, Järvenpää, Finland
Assistant engineer: Juho Salaterä
Mixed 6/2017 by Mikko Raita at Studio Kekkonen, Helsinki, Finland
Mastered 7/2017 by Svante Forsbäck at Chartmakers West, Espoo, Finland
Satuin juuri palaamaan Joona Toivanen Trion 20-vuotisjuhlakeikalta, jossa vierustoveri löysi yhteyksiä Steve Reichin minimalismiin. Nyt Aki Rissanen tulkitsee uudella levyllään György Ligetiä. Eivätkä Rissanen ja Toivanen ole suinkaan ainoita jazzpianistejamme, joiden työssä kuuluu joko nykkärin tai klassisemman taidemusiikin vaikutus.
Toki rajan yli tullaan edelleen myös toiselta puolelta, kuten on tultu jo edellisen vuosisadan alkupuolelta lähtien.
Monet muusikot eivät noista(kaan) rajoista piittaa tai eivät ainakaan rajapuheesta. Kiinnitetään nyt asiaan vielä tämän kerran huomiota, sillä ainakaan satunnaisemmin musiikkia kuuntelevat eivät tätä luonnollista kehityskulkua välttämättä ole noteeranneet. On siis paikkoja, jossa jazz ja ”klassinen” kohtaavat ja sulautuvat, ja se on hyvin luonnollista niin monille muusikoille kuin musadiggareillekin.
Aki Rissanen sulauttaa soittoonsa luontevasti jazzia, nykytaidemuusiikkia ja myös ei-länsimaisia vaikutteita. Ja tuskin miettii improvisoidessaan mistä mikin asia tulee…
Pianisti Rissanen, basisti Antti Lötjönen ja rumpali Teppo Mäkynen ovat kehitelleet omaa lähestymistapaansa rauhassa jo muutaman vuoden (edellinen levy, Amorandom purkitettiin kesällä 2015). Samalla trio on pyrkinyt määrätietoisesti tilaan, jossa sävelletyn ja improvoidun rajat hämärtyvät.
Varianssia levyllä piisaa, herkempien hetkien ohella New life and other beginnings -kappaleen lihaksikkaasta älykkögroovesta Hubble bubblen irtonaiseen riffittelyyn ja vuorosooloiluun tai Jarmo Savolaisen John’s sons -teoksen intensiiviseen luentaan. Samalla tavalla varianssia on upeasti jokaisen teoksen sisälläkin, usein voisi nimetä erillisiä osiakin halutessaan. Juuri tuosta huolellisesta rakentamisesta kuulee näihin kappaleisiin ja ylipäätään tähän yhtyeeseen käytetyn ajan.
Turha odottaa että Rissasen ja kumppanien musiikki kihahtaa täysillä hattuun heti ensimmäisellä kuuntelulla. Musiikin melodinen, harmoninen ja rytminen rikkaus vaatii toistoja sisäistyäkseen, löydettävää riittää joka tasolla.
Ja se Ligeti: sateenkaarietydiä kuulee soitettavan rubato eli rytmisesti hyvinkin vapaasti, mutta säveltäjän ohjeena oli ”with a swing”, ja Rissanen tietää mitä se tarkoittaa. Basson, rumpujen ja Rissasen oman uudelleenkuvittelun myötä versio on itsevarmasti ainutlaatuinen.
