2007 Gilda Galleria GGCD-002
1.The man I love (Gershwin)
2.Do you know what it means to miss New Orleans (Alter)
3.Luotaan lähde en milloinkaan (Kern)
4.One note samba (Jobim)
5.Cry me a river (Hamilton)
6.Hallelujah I love him so (Charles)
7.Ranskalaiset korot (Lindström)
8.Desafinado (Jobim)
9.Georgia on my mind (Carmichael)
10.Fly me to the moon (Howard)
11.Moon river (Mancini)
Gilda (voc), Petri Ahjokoski (g), Anu Ahjokoski (b), Jari Kantonen (dr)
Kahta on jazzissa liikaa, pianotrioja ja naislaulajia. Ensimmäiseen ryhmään on sentään harvoin tunkua amatöörien puolelta, mutta naislaulajiin tulvii kaikenlaista yrittäjää. Ei siinä mitään, kaikki saavat toki laulaa, mutta miksi niiden pitää tehdä levyjäkin?
Suurin osa harrastajalaulajien tekemistä jazzlevyistä on hirveätä höttöä, muusikoiden ja kuulijoiden ajan tuhlausta.
Kuuntelu meinasi tyssätä tässäkin ensimmäiseen kappaleeseen, kyllä tuo The man I love tulee niin kaltoin kohdelluksi. Meno ei valitettavasti parane levyn mittaan. Gildan ääni on pikkunätti, mutta siinä ei ole minkäänlaista voimaa tai auktoriteettia, karismasta puhumattakaan. Poissa on todellinen jazz, svengi, luontevuus, varmaotteisuus, uskottavuus, vaikuttavuus. Gilda yltää valitettavasti vain näköisjazziin.
Paha taktinen virhe on ollut valita levylle ne kaikkein levytetyimmät jazziskelmät. Kaikissa näissä biiseissä löytyy niin kovia vertailukohtia, että Gildan tulkinnat jäävät toistuvasti rimanalituksiksi.
Ehkäpä tällaiset levyt onkin tarkoitettu vain pikkujoulukeikkojen myyntiin, eikä ollenkaan kriittiseen kuunteluun. Pisteitä tämäkään tulkinta ei valitettavasti nosta.
