Koronavuosien jälkeen uudistuneena käyttöön otettu Äänekosken Painotalo oli jälleen yhden huippukonsertin näyttämönä. Intiimin Mikkosalin lavalla saivat edustuksensa Ranska, Suomi ja Unkari, kun esiintyvänä ryhmänä oli Sylvain Rifflet quartet with Verneri Pohjola “Cake Walk from a Spaceship”.
Konsertti oli osa Rifflet’n johtaman yhtyeen Suomen ja Baltian kiertuetta. Turneen järjestäjänä oli äänekoskelaisille kovin tuttu mies, ranskalaislähtöinen Charles Gil, joka on jo aikaa sitten vakiinnuttanut Vapaat äänet -tuotantonsa keskeiseksi suomalaiseksi jazz-instituutioksi. Yhteys Äänekoskelle syntyi aikoinaan Keitelejazz-festivaalin kautta, mutta on säilynyt tiiviinä myös festivaalin ja Äänekoski Jazz ry:n alasajon jälkeen. Siitä iso kiitos Äänekosken kaupungin kulttuuritoimelle.
Perjantainen konsertti osoitti, että entisessä jazzkaupungissa on edelleen tilausta laatumusiikille. Yleisöä oli tullut myös kauempaa Keski-Suomesta. Moni osaa jo luottaa Vapaat äänet -sarjan laatuun ja ranskalaisten jazzmuusikoiden usein hyvin persoonallisiin virityksiin, mutta tällä kertaa suurin vetonaula taisi olla trumpetisti Verneri Pohjola, joka teki Kaija Saariahon viime elokuussa kantaesitetyn HUSH-trumpettikonserton solistina suuren vaikutuksen myös moniin klassisen musiikin (tai nykytaidemusiikin) ystäviin.
Soundi on puhaltajien yhteistyön keskiössä. Verneri Pohjola on kuvannut Rifflet’n soittoa näin: ”Saksofonistina hänellä on todella ainutlaatuinen tenorisoundi, lähes hypnoottinen. Hän on virtuoosi, mutta ei koskaan itsetarkoituksellisesti ”.
Mikkosalissa Rifflet pisti kehut vielä paremmaksi väittäessään, että Pohjolalla on muusikkona ”ääni joka pelastaa maailman”. Pohjola onkin yksi niistä ”enkeleistä”, joille Rifflet’n sävellyksiin perustuva konserttikokonaisuus on omistettu. Omaksi kappaleekseen Pohjola on saanut Cake walk from a spaceship -albumin nimikappaleen, muita Rifflet’n enkeleitä ja maailmanpelastajia ovat amerikkalaiset, usein minimalisteiksikin luokitellut säveltäjät Philip Glass, Terry Riley ja Steve Reich, laulaja Abbey Lincoln sekä musiikin ulkopuolelta kirjailija James Baldwin ja ohjaaja Claude Sautet.
Pohjola on siis isojen nimien seurassa, mutta kyllä konsertti sitten osoitti millä avuilla tällaisiin porukoihin päästään.
Kvartetin pohjat rakensivat rumpali Benjamin Flament ja kitaristi Csaba Palotaï. Flament oli tuunannut Kumu-rumpujen päälle omat virityksensä, jossa oli nauhana säveltasollista tavaraa, kelloja ja kuin jätelavalta bongatut metallikielet. Palotaïn aseina olivat avaruudessa leijailevat twang-soundit, kaikua, särmää ja väpinää löytyi riittämiin, mutta myös dempattujen kielten naputtelua ja naksuttelua.
Siinä missä puhaltajat saivat melodiasoiton ja yhteisten riffikudosten lomassa runsaasti improvapauksia, Palotaï ja Flament keskittyivät taustakudoksen luomiseen. Kitaralla oli sarkanaan paljon sointukomppeja ja rytmityö oli alati keskiössä, rumpali piti yllä rytmijatkumoita, jotka saattoivat ajoittain kyllä vaihdella nopeastikin, mutta vaihdoksen jälkeen kompit sitkuttelivat taas suggeroivia tehoja tavoitellen.
Myös trumpetti ja saksofoni olivat vuorollaan osa komppia, ja silloin työ perustui usein toisteisiin riffeihin. Näin improvisoivan solistin alle rakentui tiheä ja energiaa uhkuva kudos.
Palotain ohella soundia veivät erikoiseen suuntaan Rifflet’n ajoittain polkema intialainen paljesoitin shruti, bordunan eli pysyvän pohjaäänen tuoja, sekä Pohjolan ja Rifflet’n soittimien ajoittainen sähköinen efektointi. Valtaosa puhallinsoittajien efekteistä oli kuitenkin ehtaa luomua, sillä etenkin Pohjola pystyy ottamaan trumpetista uskomattoman kirjon erilaisia soundeja ihan ilman elektronista käsittelyä ja lisälaitteita. Rifflet’n supervoimana taas oli kiertohengitys. Tekniikan avulla saksofonisti pystyi soittamaan pitkiä katkeamattomia sävelvirtoja, ja samalla vääntämään aikaulottuvuutta vinksalleen.
Rifflet’n säveltämässä musiikissa minimalistinen toisteisuus, musiikin asteettainen muuntuminen riffien liikkuessa ylös ja alas, loi jännitteitä, joita päästiin purkamaan trumpetti- ja saksofonivirtuoosien improvisaatioissa. Samalla toteutuivat puhaltajien kuvaukset toisistaan. Kuultiin sekä ”Rifflet’n ainutlaatuinen tenorisoundi, lähes hypnoottinen” että Pohjolan ”ääni joka pelastaa maailman”.
Sylvain Rifflet quartet with Verneri Pohjola “Cake Walk from a Spaceship”
Painotalo, Äänekoski, 19.4.2024
Sylvain Rifflet – tenorisaksofoni, shruti box, sävellykset
Verneri Pohjola – trumpetti, elektroniikka
Csaba Palotaï – kitara
Benjamin Flament – lyömäsoittimet
Kiertueen tuotanto: JMP & Vapaat äänet
Kiertueetta tukevat: Ranskan Instituutti Suomessa, AJC, Adami, Spedidam
Paikallinen järjestäjä: Äänekosken kulttuuritoimi
Salin tekniikka: Teppo Seppänen
