Kalevi Louhivuori vieraili Jyväskylässä paikallisen Jazz Jkl Collectiven vieraana tributoimassa, eikä ensimmäistä kertaa. Vuonna 2018 kohteena oli Freddie Hubbard (mm. Art Blakeyn, Wayne Shorterin ja Herbie Hancockin kanssa soittanut trumpettisuuruus), ja tällä kertaa itse Miles Davis.
Davisin mukana päästiin melkoiselle genrematkalle, kun Collective joutui reissaamaan bebopista modaaliseen jazziin, hard bopiin ja fuusiomusiikin sekä hiphopin alkulähteille asti.
Kun nykyään kuuntelee Davisin merkittäviä levytyksiä (ja niitä oli paljon!), kuulee samalla, miten jazzmuusikoiden tekninen osaaminen on kehittynyt seuranneiden vuosikymmenien aikana yhä korkeammalle. Lukemattomat muusikot ovat astuneet Davisin ja muiden jättiläisten olkapäille, vieneet musiikkia ja tekniikoita eteenpäin. Davisin merkitys on kuitenkin teknistä osaamista valtavan paljon laajempi, hän oli vallankumouksellinen, joka kehitti musiikkia jatkuvasti uusiin suuntiin ja monet seurasivat. Jazz ei olisi sitä mitä se nykyään on ilman Davisin panosta.
Kalevi Louhivuori on yksi jättiläisten olkapäille kivunneista trumpetisteista, tekniikaltaan suvereeni soittaja, joka on myös tyylillisesti haastanut itsensä moneen kertaan, ja liikkuu edelleen hyvin laaja-alaisesti jazzin kentillä. Davis-tribuutti sopii hyvin Louhivuoren pirtaan sikälikin, että tribuutti-illan aikana päästiin kuulemaan yksi trumpetistin “elämäni biisi”. Davisin Joshua oli se kappale, jota Louhivuori treenasi varhaisteininä loputtomasti, ja samainen biisi sai muutamaa vuotta myöhemmin ison merkityksen pääsykoekappaleenakin.
Ja juuri tuon kappaleen improvisaatioissa Louhivuori oli Popparissakin loistokkaimmillaan, todella intensiivinen ja vaikuttava. Vaan eipä Louhivuorelta kuultu muutenkaan illan aikana mitään puolivillaista. Jos virtuoositekniikat jäävät esiittelyksi ja näytökseksi, tuloksena on ulkokohtaista musiikkia. Tällä kertaa yleisö sai kuitenkin nauttia tunteen ja tekniikan täydellisestä liitosta. Ja kun Davisin Kind of Blue -klassikkoalbumi oli vahvasti edustettuna, trumpetisti pääsi hurjien kiihdytysten lisäksi pistämään parasta “eräänlaista sinistä” venyttelyineen ja sordiinosoittoineen.
Oleellinen puoli Louhivuoren muusikkopersoonaa on puolitahaton vitsailu spiikeissä, Louhivuori ikään kuin puhuu jazzia, koskaan ei tiedä mihin suunta puheimprovisaatio kääntyy. Suora lainaus “Äääh, mitä mä oikein puhun?” kuvaa meininkiä, höperehtiminen pistää yleisön hörähtelemään ja tuo virtuoosin inhimilliselle tasolle.
Louhivuoren kaltaisen taiturin rinnalle sopii tietysti toinen taituri. Pianisti Marian Petrsecu pysyy kyydissä ja pystyy nokittemaan. Kilpasoitosta ei ole kuitenkaan kyse, hyvässä hengessä kaksikko lentää pilviin maisemia ja mahdollisuuksia tutkailemaan.
Noin vauhdin ja kierrosten puolesta Victor Feldmanin säveltämä Seven steps to heaven oli ehkä illan kliimaksi. Sooloissa Louhivuoren ultranopea tykitys äityi jo käsittämättömän puolelle, Tuomas Paukun kitarasta löytyi kuudes vaihde ja lopuksi Petrescun estottomasti rajoja venytellyt hurlumhei kirvoitti ihan kunnot huudot yleisöltä.
Kiihkeän energiajazzin vastapainoksi yhtye esitti pari balladiklassikkoa. Stella by starlight -teoksessa kuultiin flyygelitorvea (jota Davis soitti hyvinkin niukasti uransa aikana), yhtyeen ihanan balladihipsinnän täydellisti lopussa kuultu flyygelitorven soolokadenssi. Jazzhistorian muistettavimpiin melodioihin kuuluva Round about midnight tulkittiin aivan yhtä tyylitajuisesti, sordiino vaimensi trumpetin äänen kuiskailuksi, ja keskittynyt yleisö palkitsi ehjän tunnelman lopulta melkoisella melskeellä.
Sordiino oli toki isossa roolissa myös Kind of Blue -kappaleissa. Nämä biisit olivat hyvin maltillista, tunteisiin menevää musiikkia, jossa svengi ja tunnelma rakentuivat komppisoittimien pelkistettyjen elementtien varaan. Esimerkiksi hurmaavasti keinunut All blues oli ilmiasultaan jo askeettinen, ja lopun fade out kruunasi kokonaisuuden.
Jazz Jkl Collective on kokonaisuutena mainio yhtye, jota kannattaisi hyödyntää kautta maan. Sen lisäksi, että yhtye takaa korkeatasoisen ja elävän jazzkokemuksen huippusolistien kera, se tekee loistavaa kasvatustyötä. Tribuuttikeikat, jazzin menneiden suuruksien esittely vaihtuvien solistivieraiden kera, kiinnostavat sekä nostalgiaan taipuvaisia että jazzkipinän vasta puraisemia nuoria diggareita. Collectiven kausiohjelma voisi hyvin olla kansalaisopiston “tutustu jazziin” -ohjelmana, sillä livekokemukset ovat paras tapa päästä musiikinlajiin sisälle.
Jazz Jkl Collective Ravintola Popparissa 10.1.2024. Konsertit myös Viitasaarella ja Keuruulla.
Kalevi Louhivuori – trumpetti, flyygelitorvi
Tuomas Paukku – kitara
Marian Petrescu – piano
Pekka Törmänen – kontrabasso
Kasper Halttunen – rummut
Jyväskylän 2 settiä:
Confirmation
Four
Round about midnight
All blues
Seven steps to heaven
Stella by starlight
So what
Freedom jazz dance
Joshua
Tutu
