Toisaalla Suomijazz.comissa on julkaistu Peltomaa Fraanje Perkola -yhtyeen tiedote, joka kertoo harvinaisen kattavasti, informatiivisesti ja samalla innostavasti yhtyeen musiikin sisimmästä ja muusikoiden taustoista. Tätä tietorikasta materiaalia ei kannata tässä referoida, tekisi nimittäin mieli toistaa teksti kokonaisuudessaan, niin täyttä asiaa se on.
Suosittelen siis lukemaan tuon esittelyn ja kuuntelemaan samalla yhtyeen musiikkia. Tyydytään tässä muutamiin irtohavaintoihin konsertista ja sen herättämistä tunteista.
Jäi nimittäin vahva vaikutelma, että nyt on lupa keskittyä tunteisiin, velloa oikein, ja unohtaa tykkänään esimerkiksi musiikin tekniset ominaisuudet. Kun musiikki usein nousi hiljaisuudesta ja yhtä usein lopulta laskeutui siihen, oli hyvinkin soveliasta vaipua itseensä, unohtaa aika ja paikka.
Ihan täydellisen täydellistä tämä uppoutuminen ei kuitenkaan voinut taidemuseossa olla. Jotenkin tuntui, että tällä kertaa poikkeusellisesti yläkerrokseen sijoittautunut yhtye kärsi tilan mataluudesta eikä musiikki saanut parasta mahdollista pohjaa itselleen. Jo Aino Peltomaan spiikeistä huomasi, että ainakaan erottelevasta akustiikasta ei voinut puhua, vaan puhe puuroutui epäselväksi jo muutamien metrien matkalla. Ehkäpä ja toivottavasti musiikki soi selkeämmin alakatsomossa, jossa suurin osa kuulijoista istui.
Kun musiikilla oli usein vahva meditatiivinen klangi, oli luontevaa kuunnella sitä silmät kiinni. Välillä uteliaisuus voitti, sillä pithän se nyt selvittää mitkä äänet tulivat mistäkin. Kullakin muusikolla oli perusinstrumenttinsa, Peltomaalla laulu, Fraanjella piano ja Perkolalla viola da gamba, mutta lisukkeina äänimaiseman rakentelussa olivat Peltomaan kellot ja keskiaikainen harppu, Fraanjen syntetisaattori ja Perkolan eloelektroniikka, joka tarvitsi liki nykykitaristien mittoihin yltäneen pedaalirivin avukseen.
Nautin konsertista kovasti, mutta samalla kaipasin jotakin lisää. Konserttitilanteessa tuntui siltä, että gambisti Perkola jäi liiaksi taustalle, paljolti säestäjän ja värittäjän rooliin. Millainen olisi trio tasavertaisempana, niin että myös solistiselle gamballe olisi enemmän tilaa? Ja perään todettakoon, että levyä kuulokkeilla kuunnellessa tämmöinen ei tullut mieleenkään, balanssin tunne oli täydellinen. Että sellaista käytännön musiikkipsykologiaa, liven ja levyn voi kokea ihan eri tavalla…
Konsertissa huomio kiinnittyi tietysti paljon Peltomaan rauhallisesti edenneisiin linjoihin, ihmisääni kun aina vangitsee, mutta merkittävämmin yhtyeen dramaturgian liikkeitä jäsensi Fraanjen piano. Se saattoi olla hyvin minimalistinen, seesteinen ja meditatiivinen, keskiaikaisiin vaikutteisiin ja lähtökohtiin silloin täydellisesti istuen, mutta Fraanje myös irtosi rohkeimmin perustasta. Uskomattoman hyvin pianisti sai upotettua hetkittäin hyvinkin vapaata jazzillista improvisaatiota musiikin kudokseen. Lumous ei siitä särkynyt, vaan seuraava seestyminen oli sitäkin vaikuttavampi.
Toinen mieleen juolahtanut ”parannusehdotus” on se silloin tällöin konserteissa vastaan tullut konsti, joka olisi erityisen hyvin käynyt juuri tälle ryhmälle: tauton soitto, jossa kappaleiden välit on silloitettu musiikilla niin, etteivät yleisön suosionosoitukset tai esittäjän spiikit pääse häiritsemään musiikillisen kokonaisuuteen uppoutumista, sen vaikutusta, nautintoa.
Joitakin piiruja saatettiin siis nyt jäädä vaille täydellisestä, mutta korostetaan lopuksi tärkeintä: triolla on oma ainutlaatuinen soundi, oma musiikillinen maailma, se vetää uskomattoman pitkän linjan länsimaisen taidemusiikin ja improvisaation perintöä yhteen ja omaksi. Peltomaa Fraanje Perkola on historiallinen ja historiatajuinen ja samalla jokseenkin merkillisellä tavalla ajaton, se on keskiaikaa ja tätä päivää, ja niin musiikin peruslainalaisuuksissa kiinni, että sen voisi kuvitella soivan ja kiinnostavan vielä satojen vuosien päästäkin, jos ihmiskuntaa vielä silloinkin on olemassa.
Peltomaa Fraanje Perkola
Jazz Jkl Live Jyväskylän Taidemuseossa 28.5.2023
Aino Peltomaa, laulu, keskiajan harppu, kellot
Harmen Fraanje, piano, syntetisaattori
Mikko Perkola, gamba, elektroniikka
