Jazz Jkl päätti Jyväskylän osalta kevätkautensa mainioon konserttiin Siltasalissa. Lavalla oli hieman päälle kolmikymppisen säveltäjä-basisti Joonas Tuurin johtama kvartetti, ja suunnilleen ja keskimäärin noin samaa ikäluokkaa olivat muutkin soittajat, saksofonisti Ilmari Rönkä, pianisti Artturi Rönkä ja rumpali Anssi Tirkkonen.
Yhtyeen esikoinen, viime vuoden alkupuolella ilmestynyt Dimensions-albumi, sai nyt kattavan livetulkinnan. Lisäksi kahteen osaan jaetussa konsertissa kuultiin Tuurin uutta tuotantoa. Osa tuoreista kappaleista oli nimeltään portugalinkielisiä ja musiikkikin viittasi vahvasti brasilialaisen jazzin keveään sointiin ja keinuvaan svengiin. Ilmari Röngän sivusoitin huilu ja Anssi Tirkkosen rytmittely olivat näiden tunnelmien keskiössä.
Ilmarin perussoitin kvartetissa on alttosaksofoni (sopraanokin pääsi ääneen yhdessä kappaleessa), toinen ja vielä oleellisempi soittimen vaihtelija oli liideri itse. Kontrabasso taisi olla lopulta niskan päällä määrällisesti, mutta sähköinen basso pääsi hyvin lähelle. Soittimella oli myös todella merkitystä rytmiryhmän työssä ja sitä kautta musiikin tunnelmien määrittelyssä. Kummallakin bassolla Tuuri soitti runsaasti sooloja, ja astui improvisoivana solistina ihan saksofonin ja pianon rinnalle. Tuurin ja Tirkkosen roolit olivat isoja, ja improdemokratia oli selvästi bändijohtajalta tietoinen ja lopulta myös hyvin toimiva valinta.
Keikka oli Jazzliiton kiertueen ensimmäinen, ja jos soittajilta kysytään, tuppaavat yleensä olemaan sitä mieltä, että parhaat keikat ovat aina rundin loppupäässä. Pieni vapautuminen ja rentoutuminen ei olisi Jyväskylässäkään haitannut. Lisäksi maistui siltä, että yhtyeen johtava teemasoitin eli Ilmari Röngän alttosaksofoni ei nyt saavuttanut niin herkullisia nyansseja kuin levyllä kuultiin, vaan oli nyt soundiltaan huomattavasti yksitotisempi.
Keikan vahvimmat hetket olivat samalla sen ääripäät. Hurjasti Spotify-soittokertoja tahkonnut pianotriokappale November oli askeettisen meditatiivinen kokemus, johon pimeässä salissa oli ihana vaipua. Spiikissään Tuuri kertoi että kappaleen suosio on ollut täydellinen yllätys. Striimit ovat tulleet valtaosin soittolistojen kautta, ja niistä yhden nimi ”Relaxing jazz piano” kertoo jo paljon menestyksen syistä. Melankoliaan taipuvaisella musiikilla on aina tilausta, yöaikaan ja marraskuussa nyt vähintään. Keikalla biisi toimi kuitenkin Siltasalissa erittäin hyvin ja vaivuttavasti myös nyt kun surkea kevät on vihdoin kääntymässä kesän puolelle.
Se konsertin toinen laita oli minun makuuni vielä parempi, vaivuttavan sijaan se oli innostava ja energisoiva, ja samalla osoitus tämän nelikon huimasta potentiaalista. Valon, auringon ja lämmön lisääntyminen pistää Pohjolassa energiat liikkeelle, pitäisi päästä hyrräämään ja pörräämään. Highway madness oli tähän nousun tunnelmaan sopiva huima energiapaukku, joka pyyhki keikan monet keskitempoiset kappaleet altaan. Ei niin, että Tuurin sävellyksissä tai yhtyeen huipputaidokkaassa toteutuksessa olisi muuallakaan mitään vikaa ollut, mutta Highway Madness näytti kuitenkin tärkeän eron siihen kun kaikki on oikeasti pelissä, kaikki soittajat innostuvat pistämään parastaan ja neljän muusikon yhteys nousee lavan pinnalta tavoittelemaan niitä ihmeellisiä ja selittämättömiä ulottuvuuksia, joihin vain musiikki ja vain parhaimmillaan voi nousta.
Joonas Tuuri Quartet
Siltasali, Jyväskylä 10.5.2023
Siltasali, Jyväskylä 10.5.2023
Suomen Jazzliiton kiertue
Jazz Jkl Live
Joonas Tuuri – kontra- ja sähköbasso
Ilmari Rönkä – alttosaksofoni, sopraanosaksofoni, huilu
Ilmari Rönkä – alttosaksofoni, sopraanosaksofoni, huilu
Artturi Rönkä – piano
Anssi Tirkkonen – rummut
