Jukka Linkola ja Johanna Försti Ilmavoimien Big Bandin vieraina

1916
lukukertaa
Johanna Försti. Kuva: Ilmavoimien soittokunta / Valokuvausmies Honkanen.

Suomen Ilmavoimat on tullut antaneeksi jyväskyläläisille melkoisen lahjan. Sotilassoittokunnan oheen on kasvanut vähitellen täysimittainen ammattilaisten bigband, joka ilahduttaa meitä siviilejäkin hienolla konserttikalenterillaan. Punaiseksi langaksi on viime vuosina kehkeytynyt runsas vierailijoiden käyttö: on vierailevaa kapellimestaria, soitinsolisteja ja laulajavieraita. Taso on ollut mahdottoman kova, kun orkan edessä ovat vuorollaan olleet esimerkiksi Verneri Pohjolan, Pepa Päivisen, Kalevi Louhivuoren ja Marzi Nymanin kaltaiset taiteilijat.

Erityisen antoisia orkesterin kehitykselle ovat ne jaksot, joissa vietetään saman liiderin hoivissa pitempiä aikoja. Eero Koivistoinen on ollut merkittävä yhteistyökumppani, ja nyt oli Jukka Linkolan vuoro vetää bigbandia uuteen vireeseen viikon mittaisen rupeaman verran. Linkolan bigband-konventiot ylittävä kolorismi soi hienosti myös Paviljongin Faneri-ravintolassa.

Konsertissa kuultiin Linkolan sävellyksiä 40 vuoden ajalta ja lainana sovituksensa George Shearingin Lullaby of Birdland -ikivihreästä. Linkola itse tietysti johti ja soitti pianoa, Johanna Försti lauloi suunnilleen puolet konsertin kappaleista, joista muutaman vain Linkolan pianon säestämänä.

Ilta oli lievästi sanottuna monipuolinen. Moneen otteeseen mentiin rennosti ja reteästi funk-maisemissa tai latinalaisen rytmiikan pauloissa, toisaalla hiljennyttiin laulelmalliseen tulkintaan ja intiimiin bluesiin tai gospeliin. Mitään  puolivillaista Linkola ei päästänyt käsistään, mutta ehkä isoimman jäljen jättivät balladit Aamun satama ja Tomorrow sekä aivan toista laistaa edustanut, villisti irrotellut Malaria.

Aamun satama on tosiaankin hieno balladi. Försti hiljentyi, sai vierelleen alttofonisti Aki Vänskän, ja orkesteri väritteli upeasti. Jostain syystä Linkola halusi viedä teoksen välillä beatin äärelle, minusta turhaan, vaikka verevä loppuhuipennus olikin upea. Tomorrow-balladia vei solistinen ja lyyrinen piano, Jussi Kososen pasuunasoolon taustalla utuili orkesterin nätti, pehmeä kudos, ja pasuunan jälkeen Aki Vänskän alttofoni lauloi lempeitä. Tässäkään Linkola ei tyytynyt yhtenäiseen tunnelmaan, vaan herätteli fortepauhulla ennen lopun hiljentymistä.

Kohokohtiin lukeutui myös vankkaa, taiteellista, jazzikasta laulelmaa edustanut Lady Day. Monen kuva Johanna Förstistä lienee tämä: isoääninen ja hirveän energinen. Lady Day vaati ihan toisenlaisia ominaisuuksia, rauhallista, keskittynyttä, omaan perusääneen luottavaa ilmaisua. Ja kun Försti lopetti oikein sävykkäästi ja pehmeästi, Kalle Keräsen tenori jatkoi suoraan samassa moodissa. Uskomattominta nykymittapuilla on, että tämä teos on ihan oikeasti ollut Euroviisu-ehdikkaana, ja pärjännytkin Suomen karsinnoissa kuudenneksi asti.

Toisellakin menestyksellä Linkola hauskuutti yleisöä, menevä Mr. Moonlight otti näet aikoinaan täydet pisteet Jukka Virtasen vetämässä Levyraadissa. Nyt Försti pääsi revittelemään soulsoundillaan. Vahva ääni oli omiaan ison orkesterin eteen, Försti ei jää kenenkään eikä minkään jalkoihin. Kitaristi Esa Perämäen revittelemä voimallisen soolo pippuroi vielä menoa.

Encoren Femme fatalen Försti esitteli hyvin erikoisena tangona, ja kohtalokas sekä värikäs biisi olikin. Vihoviimeinen kappale, Kehtolaulu musikaalista Peter Pan oli tietysti omistettu sanoittajalleen, vastikään kuolleelle Jukka Virtaselle. Orkesteri istui paikallaan kuuntelemassa Linkolan ja Förstin bluesikasta duovetoa ja samalla kunnioittamassa suomalaisen viihteen suurta miestä, sitä iki-jämsänkoskelaista.

Osa Linkolan biiseistä, juuri ne funk- ja lattarihommat, vaativat kunnon rytmirähinää, joten bändin oma mainio rumpali Aki Rautio oli saanut tällä kertaa tukea siviipuolelta, Jyväskylän bändikuvioissa sekä kouluttajina ja teatterimuusikoina jo ison jäljen jättäneet Osmo Blomqvist ja Hannu Leppänen täydensivät perkussioryhmän, jonka varaan kaikki rakentui. Kehua täytyy myös orkesterin jatkuvasti vahvistuvaa solistikaartia. Tällä kertaa etenkin saksofonistit loistivat, ja varsinainen herkkuhetki olikin Aki Vänskän ja Kalle Keräsen battle Andy Boy -teoksessa.

Ilmavoimien Big Band, Jukka Linkola & Johanna Försti: Blue songs and ballads
Jyväskylä, Paviljonki, Ravintola Faneri 13.9.2019

Friends
Rumba liberté
Winterfalls
Papagayo
Lullaby of Birdland
Lady Day
Mr. Moonlight
Aamun satama

Leskiäidin tyttäret
Boogie woogie waltz
Andy Boy
Tomorrow
Pegasos
Malaria
Vaarin mandoliini (tunnettu alunperin nimellä Ben Bay)

Femme fatale
Kehtolaulu (musikaalista Peter Pan)