Sattuipa somasti: ihan vastikään pikkukaupungissamme konsertoi Verneri Pohjolan ja Mika Kallion duo teemalla Animal Image, ja asetti musiikillaan ihmisen muiden eläinten ja luonnon keskelle. Nyt Club Painiksen lavalla olivat Wimme Saari ja Tapani Rinne, ja niin erilaista kuin musiikki sinänsä olikin, oltiin likimain samoissa sfääreissä, pohjoisen luonnon ja sen eläinkunnan keskellä.
Wimme konkretisoi asian matkimalla monenmoisia lintuja sekä joikaamalla esiin niin ketun kuin karhunkin. Nämä perinteiset joikhaamiset Wimme teki yksinään, Rinne sai silloin huilitauon. Vastaavasti Rinnekin sai oman soolokappaleensa, joka olikin erinomaisen vaikuttava osoitus eloelektroniikan ja livesamplauksen voimasta. Moni tätä menetelmää käyttää, mutta Rinteen tekemisissä tekee erityisen vaikutuksen se miten upean viimeisteltyä jälki on sointiväreiltään. Basskoklarinetin matalat riffit tuovat voimaa, ylärekisteri soi tavattoman kauniisti, ja väliin Rinne annostelee rosoa ja särmää. Muhevan soolokeitoksen lopuksi Rinne heitti klarinetin syrjään, ja jatkoi soivan massan huolellista säätelyä efektivermeillään, kunnes loppuräjähdys hävitti kaiken altaan.
Wimme ja Rinne taritsivat siis upeita juttujaan omillaan, mutta yhdessä he olivat vielä summaansakin enemmän. Tutkapari vai vastapoolit? Molempia, sopivasti sekoitellen, oli vahvaa yhteyttä ja aavistus haastamistakin.
Konsertti oli hyvin vaihteleva, mutta useimmin toistunut metodi oli sellainen, että Rinne rakensi loopeilla rytmisesti imevän ”kompin” iskemällä pohjalle matalan riffin ja lisäilemällä hiljalleen siihen päälle vaihtelevan määrän risteävää kudosta. Pohjan vakiinnuttua Rinteen loppubiisin livesoitto oli joko rytmien koukkuisaa kiritystä tai yläilmojen maalailua. Wimmen äänenkäyttö taas oli hyvin vaihtelevaa, tunnelman mukaan joikaamista tai suoraa laulua, nätisti soivaa ylärekisteriä ja eläimellisesti murisevaa alarekisteriä. Upeinta Wimmessä on täydellinen keskittyminen ja eläytyminen. Kaikki turha on sivussa kun Wimme levittää lavalla siipensä ja ponkaisee korkealle tunturin yläpuolelle, kaartaa siitä jokilaaksoon.
Konsta ”Muffler” Mikkonen oli äänisuunnittelijana selkeästi yhtyeen kolmas jäsen, niin paljon työtä biisien äänimaailman viimeistelyssä hänellä kautta illan oli. Duon sointi eli jatkuvasti, ja äänisuunnitelijan tittelin ohessa Mikkonen voisi tässä yhteydessä käyttää kaikusuunnittelijan nimikettä.
Wimme & Rinne -produktion takana oli siis kolme miestä, jotka yhdessä loivat täydellisesti soivan äänimaailman Painotalon klubille. Jo oli korville juhlaa!
Wimme & Rinne
Äänekosken kulttuuritoimen järjestämä Club Painis 22.3.2018
