Sibelius-Akatemian jazzosaston järjestämässä kaksipäiväisessä DIG.-festivaalissa 7. – 8.10. esiintyi suomalaisen jazzin kovimpia nimiä sekä muutama ulkomainen tähtivieras. Avauspäivän esiintyjiä olivat Verneri Pohjola Quartet sekä Ignacio Berroa Havana-Helsinki Connection. Seuraavana iltana kuultiin Jason Moranin yhtyettä sekä Joonatan Raution ja Toni Porthenin perustamaa Nassaun Fasaani -bändiä. Tämä arvio on ensimmäisen illan konsertista.
Konsertin ensimmäisessä setissä kuultiin pääosin Verneri Pohjola Quartetin uusimman ACT-merkillä julkaistun levyn kappaleita. Ensimmäisenä kappaleena koettiin ”Ancient History of 1991”, jossa Pohjolan lyyrinen trumpettisoundi yhdistettynä muun bändin rauhalliseen ja kuulaaseen soittoon rakensi pohjoismaisen jazzin soundin, jossa viileä atmosfääri ja kelluva rytmi ovat keskeisiä. Sitä seuraava ”But This One Goes in Four” oli rytmisesti haastavampi. Rumpali Joonas Riippa hyödynsi tässä laajasti polyrytmisiä hienouksia ja reagoi muiden sooloihin sekä onnistui pitämään yllä intensiivisen tunnelman, jota pianisti Aki Rissanen täydensi säestyksellään ja lisäsi siihen oman panoksensa vauhdikkaalla soolollaan. Riitasoinnit toivat sävellykseen lisää jännitettä. ”Basso Möyryssä” Antti Lötjösen juoksevat bassolinjat loivat kiihkeän tunnelman. Kappaleen modaalisen muodon vuoksi kappaletta oli helppo lähestyä. Rissanen hyödynsikin tässä monia teknisiä kikkoja ja monimutkaisia skaaloja. Pohjolalta kuultiin taitavaa fraseerausta kappaleeseen sopivaa dissonanssia unohtumatta. ”Kuohijassa” hauskat pitkät tauot rauhallisen teeman kanssa saivat yleisön reagoimaan huvittuneesti.
Illan toisena esiintyjänä kuultiin Ignacio Berroan Havana-Helsinki Connection -yhtyettä. Amerikkalais-kuubalainen rumpali Ignacio Berroa on tullut tunnetuksi Dizzy Gillespien yhtyeissä 80-luvun alusta Gillespien kuolemaan vuonna 1993 asti. Berroan afrokuubalaiset vaikutteet yhdessä jazzin kanssa ovat tehneet hänestä yhden tämän päivän merkittävimmistä jazzrumpaleista. Berroa on soittanut myös muun muassa Chick Corean, Wynton Marsaliksen, Freddie Hubbardin, Joe Lovanon, McCoy Tynerin, Jaco Pastoriuksen, Jackie McLeanin, Charlie Hadenin ja Ron Carterin yhtyeissä. Hänen ensimmäinen Blue Note -albuminsa Codes sai Grammy-palkinnon vuonna 2007. Albumi voitti myös Danish Music Awardin samana vuonna. Berroalla on läheinen yhteys myös suomalaisiin jazzmuusikoihin 70-luvulta saakka ja se näkyi konsertin ajan lämpimänä yhtyetyöskentelynä muun bändin kanssa. Ohjelmistossa kuultiin standardeja sekä Uotilan omia sävellyksiä.
Keikka lähti käyntiin Chick Corean ”Matrixilla”, jossa Berroa pääsi heti loistoonsa alun jykevällä rumpusoolollaan. Kannasteen lyhyet äänet toivat särmikkyyttä nopeahkoon tempoon. Uotilan lennokkaat fraasit sekä säestys täydensivät rumpalin fillailevaa säestystä basistin huolehtiessa neljäsosista. Bassosoolossa Andersson otti rytmisesti haastavan tilanteen hyvin haltuunsa, Eskolan lopetus oli kuin pistee I:n päälle. ”All Bluesissa” rumpalin polyrytmiikka toi jännittyneen atmosfäärin, jota lisäsivät Kannasteen saksofonivibratot. Tribuuttina Gillespielle Berroa ja kumppanit soittivat ”Woody ’N’ Youn”, jossa bändin soundi oli perinteisen bebop-soundin sijaan modernimpi. Rumpujen välisoitot muiden soolojen välillä olivat ehdottomasti kappaleen kohokohtia.
Viimeisenä kappaleena kuultiin Marvin Gayen soul-klassikoksi muotoutunut ”What’s Going On”, jonka kolmimuunteinen rytmi ja tarkat puhallinsovitukset sekä fraseeraukset improvisoidessa kuulostivat upealta ilman laulajaakin.
Verneri Pohjola Quartet:
Verneri Pohjola, trumpetti
Aki Rissanen, piano
Antti Lötjönen, basso
Joonas Riippa, rummut
Ignacio Berroa Havana-Helsinki Connection:
Ignacio Berroa (CUBA/USA), rummut
Jukkis Uotila, piano
Jussi Kannaste, saksofoni
Jukka Eskola, trumpetti
Hans Andersson (SWE), basso
