Fuusiomusiikki elää ja voi hyvin myös Suomessa. Lupaava bänditulokas Trout Qt on julkaissut debyyttilevynsä Trout to Lunch, joka on hatunnosto fuusiomusiikille kaikissa sen eri muodoissa. Seuraavassa on bändin kitaristin Jukka Packalénin haastattelu levyn tiimoilta.
Packalén kertoo ensin muusikkohistoriastaan.
– Olen 46-vuotias ja soittanut kitaraa noin 40 vuotta. Olen suorittanut kitaran erikoistumissertifikaatin ja studiotyöskentelyn ammattilaissertifikaatin Berklee College of Musicissa. Kesään mennessä tulen myös suorittamaan improvisoinnin erikoistumissertifikaatin.
Minua ovat opettaneet muiden muassa metallivirtuoosi Mattias IA Eklundh kahdella Freak Guitar Camp -leirillä, blueskitaristi Michael Williams, jazz-kitaristi Bruce Saunders, sekä ilmiömäinen Rick Peckham Berklee College of Musicista. Olen soittanut ikäni bändeissä ja vuodesta 2001 olen myös tuottanut oman musiikkini. Nykyiset bändini ovat fuusiobändi Trout Qt ja hippimusiikkiin keskittynyt bilebändi Strawberry Love Band. Aiemmista bändeistä mainittakoon viime vuosikymmenen jälkimmäisellä puoliskolla kriitikkomainetta saavuttanut progebändi kumina.org ja alkupäästä uraa ahkerasti, jenkkejä myöten kiertänyt poppibändi Baysix.
Miten kuvailisit Trout Qt:n debyyttilevyä?
– Trout to Lunch on fuusiokvartettimme hatunnosto fuusiomusiikille kaikissa sen eri muodoissa. Levyltä voi kuulla vaikutteita muun muassa John Scfofieldiltä, Mahavishnu Orchestralta, Milesilta, free-jazzista ja jopa Texas-bluesista ja itäeurooppalaisesta kansanmusiikista. Teemme musiikkia rakkaudesta fuusioon, jota olemme harrastaneet nappulasta asti. Ostin Mahavishnu Orchestran Birds of Fire -levyn kymmenvuotiaana, enkä ole kyllästynyt siihen vieläkään. Olen tuottanut levyn ja säveltänyt pääosan kappaleista, joskin ajatukseni on, että kaikkien bändin jäsenten sävelkynä saa raikaa vapaasti. Meillä onkin varastossa kymmeniä originaaleja ja fuusion klassikoita Abercrombiesta Zappaan.
Packalénin mukaan kitaristivaikutteita on aina liikaa listattavaksi, mutta hän luettelee joitakin tärkeimmistä.
– Wayne Krantz, Jimmy Herring, Robben Ford, Rick Peckham, Scott Henderson, Adam Rogers, Nels Cline ja Guthrie Govan. Pidän kitaristeista, joilla on vakuuttava oma soundi ja joiden soitossa on kontrasteja, dynamiikkaa ja soljuvuutta. Olen improvisoinnin, kokeellisen ja outside-soittamisen ystävä.
Millaisella kalustolla sointisi syntyy?
– Suosin James Tylerin kitaroita, joita minulla on neljä. Niiden soitettavuus, soundi ja valmistuksen huolellisuus ovat omaa luokkaansa. Pidän myös Warmothin ’59 round -profiilin kaulasta ja soitan sillä modifioitua MIM-stratoa Noiseless-mikein ja mid-boostilla, sekä samanlaisen Warmoth-kaulan ympärille rakennettua pala-telecasteria. Kitaroita on kertynyt vuosien varrella kymmeniä. Muita suosikkeja ovat muiden muassa ESP Eclipse II, Fenderin Custom Shop Reverse Proto sekä Sukopin viisikielinen basso.
– Fuusiosoittoni nojaa pedaaleihin, joita käytän putkivahvistimen clean-kanavan kanssa. Särö tulee DVK Mrs. boost- ja kompressoripedaalista ja Surh Shiba Drive -pedaalista. Treenikämpällä ja keikoilla näkyy yleensä Hughes & Kettnerin Statesman -nuppi vanhan 2×12 Marshall-kaapin kanssa. Hippibändissä soitan mieluusti säröllä, joka perustuu kitaran volyymillä hallittavan pienitehoisen putkivahvistimen huudattamiseen: hyviä esimerkkejä ovat Fender Princeton Recording Amp tai Laney Lionheart. Levytyksissä äänitän aina putkivahvistinta ja DI-signaalia yhtä aikaa, ja lopputulos on yleensä yhdistelmä putkisoundia ja softamallinnusta. Vahvistimina studiossa käytän edellä mainittujen lisäksi muiden muassa Cornford-nuppia.
Trout Qt keikkailee seuraavan kerran toukokuussa 11.5. Ravitsemusliike Vintissä Tapiolassa. Ennen sitä Jukka Packalénin soittoa voi kuulla esimerkiksi Strawberry Love Bandin keikalla Seutulan keitaassa 29.3.
