Ravintola Kairon sali täyttyi jälleen jazzin ystävistä, kun Aino Liinoja toi trionsa esiintymään. Bändin kontrabassoa soittaa kotkalaislähtöinen Jussi Hovilainen, joten ainakaan eksymisen vaaraa ei keikkamatkalla ollut.
Ainolle Kairon stage oli ensituttavuus. Kesällä hän oli joutunut vuorokauden varoitusajalla Chez Django -klubille tuuraamaan solistia. Tämä tapahtui soittoruokala Karoliinassa toisella puolen Kotkansaarta.
Tästä keikasta jäi kivat muistot, joten jännitystä Kairon keikkaa kohtaan ei ainakaan päällepäin näkynyt. Asiantuntevaa ja keskittymiskykyistä yleisöä tuntuu riittävän.
Aino kertoi että oli aikanaan valmistunut fysioterapeutiksi ja tätä kautta oppinut kohtaamaan erilaisia ihmisiä. On hyvä olla ammattitaitoa useisiin tehtäviin näinä epävarmoina aikoina. Aino kertoo että nyt kaikki menee hyvin, keikkoja riittää niin klubeille kuin yksityistilaisuuksiin. Erilaisten kokoonpanojen kanssa on tullut esiinnyttyä viime aikoina. Duona ja jopa UMO:n solistina.
Mistä lopulta kaikki lähti liikkeelle? Aino kertoo että aivan pienenä lapsena muskarilla oli iso merkitys musiikki-innon kasvattamiseen. Hieman naureskellen hän kertoo, että se oli pitkään ainoa musiikkikoulu, mitä hän oli käynyt.
Musiikkikeikkoja ja esiintymisiä kertyi lisää koko nuoruuden ajan. Lopulta hän rohkaistui hakemaan Lahteen musiikkiopintoihin ja on nyt valmistunut musiikkipedagogiksi. Hyppy eteenpäin kannatti.
Hauska pieni yksityiskohta liittyy siihen että Jenny Robson sai häneen sytytettyä kunnon jazzliekin. Opintojen yhteydessä he kuuntelivat joukolla vanhoja jazzstandardeja ja kiertelivät kuuntelemassa kokeneempien esityksiä. Yleisölle tämä oli hyvä anekdootti sikäli että Jenny Robson oli viikkoa aikaisemmin esiintynyt juuri samalla Kairon lavalla. Opettaja ja oppilas peräkkäisinä viikkoina.
Kun Ainolta kysyn teini-iän mielimusiikkia vastaus tulee kuin apteekin hyllyltä. Proge. Proge, proge. Siinä on yhdistynyt rock, klassinen ja jazz oivalla tavalla. Eikä kaukana olla hevimusastakaan.
Kotimaisista progeyhtyeistä tulee yllättävä suosikki: Finnforest! Tunteeko muka 90-luvun puolivälissä syntynyt laulaja tämän vanhan kotimaisen klassikkobändin? Finnforestin musiikkitallenteita on usein veivattu, kertoo Aino hymyillen. Pitkä litania ulkomaalaisia bändejä käydään tietysti myös läpi.
Omaa luovuutta
Kolibre-bändin kanssa hän on päässyt irroittelemaan hieman kokeellista ja uutta luovaa musiikin tekemistä. Tämän bändin lokeroiminen ei Ainolta onnistu. Hyvä näin, mielenkiinto herää heti. Ainolla on pöytälaatikossa odottelemassa omia sävellyksiä. Ne vaativat vielä viimeistelyä ja sovittamista. Yleensä sävellystyö lähtee melodiakulusta. Tämä lienee laulajalle luonnollisin tapa edetä. Sanoitukset ja rytmiikka tulevat seuraavaksi ja lopuksi harmoniat ja säestykseen vaadittavat pienet koukut. Nyt keikkatahti on ollut ilahduttavalla tasolla.
Sitten kun se hiljenee, pöytälaatikko aukeaa ja omien kappaleiden työstö jatkuu. Ei tylsää hetkeä.
Kairon keikalle bändi oli valinnut paljon 30- ja 40 luvun jazzstandardeja. Ohjelmistovalinta sopi erinomaisesti harmaaseen ja pimeään Kotkan syysiltaan. Kolea syystuuli riepoi Satamakadulla keltaisia lehtiä ja sataman kelmeät valot valaisivat maisemaa. Jäänmurtajat odottavat vielä keikkoja, ehkä palaamatta enää Kotkaan.
Ainon perheessä esittävä taide ja eläytyminen esitettävään aiheeseen on ollut keskeistä. Nyt sitä taitoa käytettiin onnistuneesti. Etenkin iäkkäämpi yleisö koki jopa liikutuksen hetkiä Ainon lauluista.
Bändi on mukavan pelkistetty: piano, kontrabasso ja laulu. Jimi Nurminen irrotteli useita sooloja saaden upeat väliaplodit. Jussi Hovilainen kontrabassossa sai hienosti tilaa soittaa oman soolonsa. Keikan loppupuolen jousen käyttö toi hienoa lisäsävyä bändin soundiin.
Aino spiikkasi esitysten välillä ammattitaidolla. Kuultiin mm. Jump for joy, Skylark ja Old counrty. Mukavana kuriositeettina kuultiin stadin slangilla esitetty Tiukat byysat. Tämä tuntui vähän Ainoa jännittävän. Miten yleisö ottaa vastaan paljasjalkaisen stadilaisen slangiesityksen. Luulevat vielä leveeksi. Hyvin meni.
Näissä klubi-illoissa on hienoa verrattuna konsertteihin se, että artisti ja yleisö voivat jutella keikan väliajalla ja päätteeksi keskenään. Moni askarruttanut asia selviää puolin ja toisin. Etenkin kun kollegoja on sekä lavalla että yleisössä.
East Coast Jazz Club
Ravintola Kairo, Kotka
9.11.2025
Aino Liinoja Trio
Aino Liinoja, laulu
Jimi Nurminen, piano
Jussi Hovilainen, kontrabasso
