2026 AJATON-3
1.Koiviston polska (trad.)
2.Kaks neitoa (trad.)
3.Berceuse – Kehtolaulu (Armas Järnefelt)
4.Kukka ja perhonen (Kari Ikonen)
5.Kieloniityllä (Mia Simanainen)
6.Kohtalon tango (Unto Mononen)
7.August night (Mia Simanainen)
8.Norden (Jean Sibelius)
Mia Simanainen – voice, Henrik Sandås – bandoneon, Kari Ikonen – Moog synthesizer, Aino Juutilainen – cello.
Recorded by Peeter Salmela in Tallinn
Mixed and mastered by Johannes Lundberg at Epidemin, Gothenburg
Produced by Mia Simanainen & Quartet Ajaton
Jahah, milloinkas se olikaan kun kuulin Ajatonta ensimmäisen kerran?
Hmm… No sehän oli Tampereella, Eclipse Jazz Clubilla, vuonna 2016. Ryhmä oli ollut tuolloin olemassa jo pari vuotta, ja Tampereen keikka oli osa debyyttilevyn julkaisukiertuetta,
Yhtyeen idea oli harvinaisen selkeä, ”mennyt” ja ”tuleva” yhdistyivät, ja tietysti piti olla viola da gamba ja syntikka samassa yhtyessä. Näihin kun lisättiin bandoneon ja laulu, yhdistelmästä tuli vähintäänkin epätavallinen.
Ajaton on myös pitänyt kiinni instrumenteistaan. Vain sellainen astevaihtelu on tapahtunut, että Mikko Perkolan viola da gamba on korvautunut Aino Juutilaisen sellolla. Muut kolme kivijalkaa ovat täsmälleen paikoillaan: Kari Ikosen moog-syntetisaattori, Henrik Sandåsin bandoneon ja Mia Simanaisen laulu ja äänitaide.
Yhtyeessä on laulaja, mutta samalla neljä soitinsolistia, sillä Simanainenkin on täysiverisesti ”instrumentaalinen” sanattomissa osuuksissan, joita on kyllin.
Avauksen Koiviston polskan tapaista lähes puhkiversioitua perinnemelodiaa en osannut Ajattomalta odottaa, ja sepä onkin mainio osoitus yhtyeen kyvystä ajatella ja tehdä tuttu ihan uudeksi. Moogin vinkeä väkerrys tuppaa välillä naurattamaankin, on se niin herkullissta ja höpsöä hetkittäin. Polskasta rakentuva kokonaisuus on ihana soppa, valokeila häilähtelee muusikosta toiseen. Ajattoman yhtyesointi on lumoava.
Tämä ensivaikutelma kantaa koko levyn mitan, vaikka tunnelmat menevätkin monessa kohtaa melkoista vuoristorataa. Ajaton leikittelee lainoillaan, purkaa ja rakentaa, luo omakseen. Uusversioinnin kohteiksi ovat päässeet Armas Järnefeltin, Unto Monosen ja Jean Sibeliuksen sävellykset, Koiviston polskan ohella toinen perinnesävelmä on Kaks neitoa. Sävellyksistä kolme on omia, yksi Ikosen, kaksi Simanaisen, uljasta uutta laulumusiikkia kaikki.
Paperilla kokonaisuus voi kuulostaa sekavalta, mutta kun musiikki ajetaan Ajattoman metodin ja soundin läpi, kaikki asettuu paikalleen. Leikki ja irtonainen luovuus, herkkyys ja tunteellisuus, yhdistyvät kaikki ainutlaatuisella tavalla, syntyy ikiaikainen ajattomuus.
Neljästä virtuoosista yksikään ei yritä varastaa kaikkea huomiota. Kvartetti sekoittelee arvaamattomuutta ja hallintaa, ryöpsähdyksiä ja pidättäytymistä.
Tuota pidättäytymistä harrastaa kukin vuorollaan, mutta helpointa se on eristää Simanaisen laulusuorituksista. Malliksi voi kuunnella Kaks neitoa -tulkinnan. Hyvin pelkistettyä laulamista moogin kujerruksen rinnalla, hyvin kaunista ja hyvin voimallisesti vaikuttavaa.
Kun ottaa huomioon, että yhtyeessä on vain yksi varsinainen sointusoitin, nelikko luo harmonisesti rikasta maisemaa. Eikä samasta puusta veistetä kahta kappaletta, vaan sovitukset ovat ihanan vaihtelevia. Soittajat esitellään vaikuttavasti yksilöinä, mutta hurmaavinta on se miten Ajattoman muusikot kykenevät yhdessä luomaan yhä uusia maailmoja.
Kaiken musiikillisen sekoittelun ohella myös kieliä sekoitellaan, sillä Simanaisen laulu voi olla sanattoman lisäksi suomen-, ruotsin- tai englanninkielistä. Tämäkään vaihtelu ei riko Ajattoman taikaa, vaan on mieluumminkin osa sitä.
