Mikko Hassisen Future Food Factory on musiikillis-luonnontieteellinen laboratorio, joka on kiinnostunut esimerkiksi biologisesta hajoamisesta ynnä sienten, sammalten ja jäkälien sielunelämästä. No, vaihtelua siihen että musiikkia innoittaa ”pohjoinen luonto”, jotenkin tarkempaa ja ehkä hitusen oudompaa…
Erikoinen lähtökohta auttaa luomaan erikoisen hienoa musiikkia. Hassisen loistomiehistö säkenöi Popparin keikalla henkevän ja herkän kamarijazzin tulkkina, mutta tulevaisuuden ruokaa tehtaillessaan se tuntui samalla muuntavan musiikiksi hajoamisen, lahoamisen ja maatumisen teemoja.
Kvartetti on sopivankokoinen organismi siihen, että jokainen Hassisen mukaan valitsema muusikko saa tilaa nousta esiin. Mikko Antilan vibrafoni, Max Zengerin alttosaksofoni ja bassoklarinetti, Antti Ahiniemen kontrabasso ja Hassisen rummut saivat kaikki paikkansa improvisaatioille, jotka nousivat orgaanisesti yhtyeen humuksesta, eivät yleensä jääneet yksin yksin, vaan sooloilivat yhden tai useamman muun soittajan himmeänä väräjävän taustoituksen kera. Soolojen aikana tapahtui aina muitakin mielenkiintoisia asioita. Jopa sekin oli hyvin mielenkiintoista ja palkitsevaa, että Antilan tai Zengerin muutamien pisimpien soolojen aikana Ahoniemi ja Hassinen keskittyivät täysin grooven ytimestä huolehtimiseen. Se oli raakaa ja nöyrää työtä ja varmasti Hassisen tarkoin harkitsemaa, rönsyilemätön ytimekkyys asettui tehokeinoksi.
Virtuoosisooloista innostuvat saivat Antilan ja Zengerin huimimmista vedoista matkaevästä pitkäksi aikaa, mutta eivät virtuoosihommat sittenkään olleet homman juju. Paljon tärkeämpää oli kokonaisuus, Hassisen näkemys (johon toki mahtui vapaiden käsien antaminen kollegoille), häröilevän dekomposition, grooven ja tyynen kauneuden vuorottelu musiikin virtauksissa. Akustinen jazz sai konsertin loppua kohden yhä voimallisempaa elektronista kuorrutusta, mutta oikeat ihmismuusikot pitivät selkeästi pääroolinsa.
Parking lot lament oli mieliinpainuva esimerkki Hassisen visiosta ja kyvystä yhdistää erilaisia elementtejä. Aloitus oli auvoisa, vibrafoni säesti hellästi bassoklarinetin melodiaa, tunnelmaa olisi voinut leikata, mutta sitten tapahtuikin kaikenlaista hässäkkää ja kaaosta, ”nauhalta” purskahti elektroniikkaa, ihmisäänisampleja ja perkussiivisia ääniä Hassisen liverumpaloinnin tueksi. Lopulta ympyrä kuitenkin sulkeutui, stressitilanne laukesi, musiikillisesti palattiin kamarijazziin, ja kokonaisuudesta rakentui vaikuttava, ääripäät yhdeksi sulauttava teos.
Yhtä lailla muistettava niin musiikillisista kuin ulkomusiikillisistakin syistä oli illan encorekappale. Kehtolaulun Hassinen oli säveltänyt edesmenneelle isälleen (löytyy vuoden 2008 Traveller-levyltä). Tällä kertaa se omistettiin Severi Pyysalolle. Kunnianosoitus meni tunteisiin. Muistomusiikki oli haurasta, tunnelma salissa harras.
Jazz Jkl Live: Mikko Hassinen Future Food Factory
Jazzliiton kiertue
Ravintola Poppari, Jyväskylä, 17.4.2026.
Mikko Hassinen – rummut, elektroniikka
Max Zenger – alttosaksofoni, bassoklarinetti
Mikko Antila – vibrafoni
Antti Ahoniemi – kontrabasso
