Jazz Jkl on Keski-Suomen merkittävin maakunnallinen jazztoimija tällä hetkellä, ja Jyväskylässä konserttien tyyssija on itsestäänselvästi ollut Poppari. On kuitenkin erinomaista, että rouhea ja rohea Vakiopaine on pienellä osuudella mukana konserttikalenterissa. Yhtä lailla rohealle PLOP-yhtyeelle sijainti oli nyt kohdillaan.
PLOP on saksofonisti Mikko Innasen, basisti Ville Herralan ja rumpali Joonas Riipan jo 20-vuotiaaksi ehtinyt yhtye. Vakiopaineessa se tavattiin julkistamassa kuudetta levyään. Kireähköstä pakkasesta huolimatta tupa oli täynnä laatutietoisia musiikinystäviä.
Lavalla (tai paremminkin huoneen kulmassa, eihän Vakkarissa mitään lavaa ole) riitti ihmeteltävää. PLOP meni suoraan asiaan, ja sitten kyyti pysyikin kovana koko illan. Oli välillä taukojakin, mutta usein kaleidoskooppi pyöri niin vinhasti, ettei voinut kuin arvailla vaihtuiko kipale, vai oliko teoksessa ihan oikeasti näin monenlaisia osasia.
Eipä tuolla tiedolla väliä. Vaikka teoksissa oli tuolla täällä selkeitä melodioita ja sävellettyjä jaksoja, ei näin vahvasti freehenkistä musiikkia kannata kuunnella ”kappaleiden” kautta. Sen kun antaa musiikin viedä.
PLOPin kyydissä oli jälleen eri hienoa yrittää pysytellä mukana. Vaikka ylläviä käänteitä osasi jo odottaa, silti ne yllättivät! Ja hykerryttivät, niin kuin esimerkiksi yhden biisin lopetuksen ”mahdottomuus”, kun soittajien viimeiset iskut eivät millään tahtoneet osua yksiin. PLOPin kemiaan kun oli rakennettuna molemmat mahdollisuudet tämän suhteen: tahallisuus ja tahattomuus.
Voisi väittää, että PLOP on imenyt kaiken jazzin historiassa tehdyn, sulattanut tuon megalomaanisen möykyn, ja antaa nyt vapaasti pulpahdella pintaan milloin mitäkin. Tämä pätee niin Herralan ja Riipan rytmisiin seikkailuihin, jotka ylsivät hardcorepunkahtavasta freejankkauksesta letkeään karibialaiskeinuntaan, noin esimerkiksi, kuin Innasen johdolla rakennettuihin kutkuttaviin herkistelyihin ja toisessa ääripäässä liki raivokkaisiin rypistyksiin.
Innasen loistokkuudesta improvisoivana solistina on kirjoitettu jokunenkin palstakilometri, joten todetaan nyt vain että baritoni- ja alttomestaruuden rinnalle on hiipinyt oboen adoptointi täysiveriseksi jazz-soittimeksi.
Rock on rajaton riemu, sanottiin joskus. Harvemmin tuohon enää kuulee uskottavan, mutta ”vapaan” jazzin keikoilla mielikuvituksen rajattomuutta ja yhteissoitannon riemukkuutta pääsee sentään vielä todistamaan. Kiitos siitä, arvoisa PLOP!
Jazz Jkl Live
Vakiopaine 31.1.2026
PLOP
Mikko Innanen baritonisaksofoni, alttosaksofoni, oboe, huilut
Ville Herrala sähköbasso
Joonas Riippa rummut
