Se olisi sitten 29 vuotta täynnä Charles Gilin Vapaita ääniä, ja nyt oli jo 37. kiertueen vuoro. Yhteys Äänekoskeenkin syntyi jo 90-luvun lopulla. Pitkään VÄ-konsertit järjestyivät Äänekoski Jazz ry:n ja yhdistyksen oman festivaalin, Keitelejazzin kautta. Festivaalin ja yhdistyksen jälkeen Äänekosken kulttuuritoimi on jatkanut yhteistyötä Gilin kanssa, ja tarjonnut monia ikimuistoisia konsertteja kaupunkilaisille.
Tällä kertaa vuorossa oli jälleen ranskalaisen ja suomalaisen yhtyeen yhteiskiertue. Alttoviulisti Séverine Morfinin yhtye edusti Ranskaa, laulaja Selma Savolaisen ja basisti Eero Tikkasen duo Suomea.
Illan avanneet suomalaismuusikot olivat keikoilta tuttuja, mutta pääsivät silti yllättämään. Savolainen loisti monipuolisuudellaan viime viikolla Jyväskylän Popparissa Mikko Innasen uuden kvintetin riveissä, mutta onnistui nyt vieläkin laajentamaan taiteilijakuvaansa.
Eero Tikkanen kontrabasso soi upeasti niin jousella kuin näppäillenkin ja jopa lyömäsoittimena.
Kun muusikoita oli vain kaksi, kummankin oma soundi ja ilmaisu pääsivät nyt hienosti esiin. Vain basso ja laulu: mikään ei näitä peittänyt, mikään ei vienyt huomiota ytimestä.
Savolaisen ääniala on huikean laaja, nyt käytiin todella korkealla ja todella matalalla. Improvisoidut äänitaituroinnit hyödynsivät monenlaisia tekniikoita, eikä Savolainen pelännyt edes primal scream-rosoa. Kun koukeroisten improjen keskeltä sitten arvaamatta puhkesi selkeä ja jopa tuttukin laulumelodia, sellaisia kuin Kuolleet lehdet ja I fall in love too easily, vaikutus oli pysäyttävä. Sanallisiin tuokioihin laulaja ei ladannut koukeroita, vaan esitti tekstit ja melodiat koruttoman pelkistettyinä, ja juuri pelkistetyn kauneuden vastakohtaisuus aiemmin kuultuun oli näissä kappaleissa jutun juju.
Eero Tikkanen oli ihan yhtä vahvasti solisti ja oman polkunsa kulkija Savolaisen rinnalla. Toki basistin huolella rakentamaan kokonaisuuteen mahtui myös säestävämpää roolia. Lavalla oli kaksi omaäänistä yksilöä, mutta äärimmäisen keskittyneet muusikot löysivät samalla taianomaisen yhteyden kumppaniinsa.
Savolaisen kohdalla keskittyminen oli erityisen helppo aistia: se näkyi täydellisenä uppoutumisena musiikkiin, noinkohan palohälytyskään olisi saanut laulajaa häiriintymään.
Savolaisen ja Tikkasen iholletulevan intiimin osuuden jälkeen kesti useammankin tovin päästä sisälle Séverine Morfinin maailmaan. Ryhmän instrumentaatio on harvinainen tai peräti ainutlaatuinen. Morfinin alttoviulu, Elodie Pasquierin klarinetti (se perussoitin sekä bassoklarinetti) ja Guillaume Magnen kitarat (sekä akustinen että sähköinen) takasivat jo itsessään jännittävästi soivia pintoja, ja kun hommaan lisää Morfinin ja Magnen pedaaliarsenaalit, soinnillinen variointi oli liki rajatonta.
Kaikki soittimet olivat vuorollaan osa ”komppia”, ja näinkin vähillä soittimilla pystyttiin luomaan sekä tiheitä että rikassointisia jatkumoita. Solistisessa mielessä ryhmän suuria ääniä olivat Morfinin alttoviulu sekä Pasquierin bassoklarinetti, molempien improvisaatiot soivat tilassa upeasti.
Pientä kaavamaisuutta ehkä oli siinä miten maalailevat vapaarytmiset jaksot ja erilaiset rytmi- ja riffipainotteiset groovejaksot vuorottelivat toistuvasti ja kestoiltaan vähän lyhytpinnaisestikin.
Kokonaisuus oli kuitenkin läikähtelyssäänkin intensiivinen, ja sitä intensiteettiä kasvatti poikkeuksellinen ääninauhojen käyttö. Lavalla nähtyjen kolmen muusikon ohella mukana oli näet äänisuunnittelija Céline Grangey, joka ”soitti” nauhoja (=tiedostoja), ja herätti ne livenä henkiin samalla tavalla kuin oikeat soittimetkin. Grangey oli mukana painavasta syystä, olihan Morfinin teoksen lähtökohtana suhteemme luontoon ja sen äänimaailmaan. Tallenteilta löytyi sämplättyjen soittimien ohella erilaisia kenttä-äänitettyjä luonnonääniä linnunlauluasta myrskytuuleen ja jäätikön romahtamiseen asti.
Mikkosaliin tämä konsepti istui mallikkaasti. Grangey istui yläkatsomossa yleisön joukossa, ja pystyi näin hallitsemaan kokonaisuutta ja kontrolloimaan osaltaan balanssia. Toki kuulijalla saattoi olla ihmettelemistä tilanteessa, jossa yksi muusikoista/äänentuottajista onkin jossakin ihan muualla kuin lavalla.
Séverine Morfin Mad Maple (FR)
Painotalo, Äänekoski 27.9.2025
Séverine Morfin: alttoviulu, sävellykset
Elodie Pasquier: klarinetti, monotron
Guillaume Magne: kitara
Céline Grangey: ääninauhat, äänisuunnittelu
Selma Savolainen & Eero Tikkanen
Selma Savolainen: laulu
Eero Tikkanen: kontrabasso
Kiertueen muut konsertit: Helsinki, Tampere, Oulu, Raahe, Seinäjoki, Joensuu
Kiertueen tuotanto: Vapaat äänet & Suomen Jazzliitto. Kiertue on osa Better Live -hanketta, jonka osarahoittajana toimii Euroopan Unionin Luova Eurooppa -ohjelma.
Kiertuetta tukevat: Luova Eurooppa, Association Jazzé Croisé, Ranskan Instituutti, Spedidam, MES.
Äänekoskella paikallinen järjestäjä: Äänekosken kulttuuritoimi.
