Seppo Kantonen oli tainnut ostaa urkunsa kirpparilta. Haussa oli erittäin lo-fi soundia, ja sikäli etsinnät olivat onnistuneet nappiin. Eipä siis ihme, että komppikaveri, rumpali Joonas Riippakin täydensi settiään kolhosti kumajavilla kattiloilla, jotka nekään eivät olleet mitään priimatavaraa.
Jos oli komppikaksikon soundimaailma outoja asioita tulvillaan, ei rytminkäsittelykään ollut mitään tavanomaista. Groove pilkottiin palasiksi, ja svengin sijasta ote oli spastista kuin palavilla kaatumatautisilla konsanaan.
Luulenpa kuitenkin, että kaiken tuon lähtökohtana oli säveltäjä Mikko Innasen komppiparille antama evästys. Monissa muissakin yhtyeissä kokeilevaan ja salakavalan huumoripitoiseen ilmaisuun kiinnostusta osoittanut Mikko Innanen toi tämän hengen myös uuden kvartettinsa pohjaksi.
Hullun kompin edessä puhaltajakaksikon oli helppo langettaa tuomionsa. Innkvisitio oli nimensä mukaisesti armoton, kuulija ei päästetty helpolla.
Rankka ilmaisu jäi kuitenkin vielä osittain raakileasteelle. Rakennelmat olivat varmasti tarkoituksella usein fragmentaarisia, eheyden sijasta moniaalle kurkottavia koosteita, mutta jäinpä kuitenkin kaipaamaan selkeämpää kokonaisnäkemystä: kunnon taiteellista yhteenvetoa, paketointia tai huipennusta.
Silloin kun kävi niin, että sävellyksellinen kokonaisuus sinänsä ei iskenyt tulta, pelasti usein Timo Lassyn tai Mikko Innasen henkilökohtainen energia, ilmaisunhalu ja osaaminen. Puhaltajat vaihtoivat soittimia ahkeraan, voima tuli baritoneista, ja vakuuttavimmat soolot Innasen altosta ja Lassyn tenorista.
Viehtymys absurdismiin kuului illan ”omistamisessa” ex-mäkihyppääjä Vesa Hakalalle. Sallittaneen siis yhteenveto alan termeillä: Innkvisitio ponnistaa korkealle, etunoja on rohkea ja osataan myös liitää. Alastulon kanssa onkin vähän niin ja näin, useimmiten sekin onnistuu nappiin, mutta joskus tullaan vähän kompuroiden tai peräti rähmälleen.
Innkvisition tuotokset ovat vaikeasti ennakoitavaa musiikkia. Yhden kappaleen perusteella ei voi vetää pitkälle meneviä johtopäätöksia kokonaisuudesta, seuraava biisi saattaa olla jo ihan muualla. Eikä yhden Innkvisitio-konsertin pohjalta uskalla vetää johtopäätöksiä bändin karmasta, tulevaisuudesta tai pitkäikäisyydestä.
Suomesta markkinoita näin erikoiselle jutulle ei tietenkään kovin paljoa löydy. Jyväskylä tunnetaan hyvästä jazzyleisöstään, mutta nyt Jazz Barissa kuulijoita oli vain parisenkymmentä, kymmenen kertaa vähemmän kuin muutama ilta aiemmin Claes Anderssonin ja Wanhan Jatsin Ystävien keikalla.
Innkvisitiolla saattaa siis olla hankalaa, mutta Mikko Innasen tulevaisuutta on helpompi ennustaa: lento jatkuu varmasti jatkossakin korkealla ja maisemat vaihtuvat tiuhaan.
Mikko Innanen & Innkvisitio
Jazzliiton kiertue
Jazz Bar, Jyväskylä 27.4.2006
Mikko Innanen (ss, as, bs)
Timo Lassy (fl, ts, bs)
Seppo Kantonen (keyb)
Joonas Riippa (dr, perc)
