Pianisti Aapo Heinosen kvintetin levynjulkaisukiertueen viimeinen keikka sattui Jyväskylän Poppariin, ja jos on albumi erinomaista sävellys- ja sovitustyötä täynnään, keikalla taisimme saada vielä aavistuksen enemmän. Lavalla oli huomattavan tasapainoinen, kaikilta osiltaan täysipainoinen ensemble, joka nosti Heinosen musiikin loimuamaan.
Eikä tietysti yhtään haitannut, että keikalla oli mukana jo mittavan jazz-uran tehnyt saksofonisti Jouni Järvelä, TARA-levyllä yhtä lailla hyvää työtä tehneen Teemu Takasen tilalla. UMO on vuodesta 1992 lähtien ollut Järvelän perusduuni, eikä miestä ole liian usein ainakaan Keski-Suomessa pikkuyhtyeiden riveissä näkynyt. Popparin lavalla Järvelän altto- ja sopraanotyötä oli kovasti nautinnollista seurata pitkästä aikaa.
Järvelän ja maestro Heinosen ohella kaikki muutkin muusikot saivat hyvin soolotilaa. Esimerkiksi suosikkibasistieni joukkoon ryminällä kohonnut Vesa Ojaniemi veteli kolme perusteellista soolojaksoa, kaikki hieman erikoisella, mutta ihan toimivalla synteettisen makuisella ja vain sooloja varten varatulla soundilla.
Sovittajana Heinonen tuntuu tekevän kaiken oikein: kevyt ja ilmava perussoundi yhdistää ihanteellisesti sähköiset soittimet akustisiin, unisonoja käytetään juuri sopivasti teemoja tukevoittamaan, ei ylenpalttisesti. Hienointa yhtyeen työssä on ehkä se, miten eri soittajien soolo-osuudet limittyvät ja lomittuvat yhteiseen kerrontaan: soolosoittajaa ei jätetä yksin improjaan viimeistelemään, liukumat ja kohdistukset yhden ja monen välillä ovat vaihtelevasti, mutta aina upeasti toteutettuja.
Mielenkiintoista on myös Heinosen tapa rakentaa omat pianosoolonsa. Täysimprovisaation sijaan niissä on hyvin paljon sävellettyä niin että soolon runko on vahvasti säveltäjän harkinnan tulosta. Tämä ei kuulu kangistavana, vaan kääntyy voitoksi kun biisin eteneminen on sooloosuuksien aikanakin koko ajan kristallinkirkasta. Pidän myös tavasta, jolla Heinonen jäntevöittää soolojaan voimalla paukutetuilla sointujaksoilla tai nasevilla riffeillä vapaamman pudottelun välissä.
Erikseen mainitsematta ovat vielä Tomi Saikkosen jäntevä ja nasakka rummutus sekä Héctor Lepen perinnetajuinen jazzkitara. Yhdessä viisikko piti musiikin elossa, ja huomiota kannatti kiinnittää pinnan alle, siihen miten muusikot toimivat silloin kun valokeilla oli ihan muualla. Tämä kaiken tekemisen merkityksellisyys kertoo samalla paljon liideri Heinosen kokonaisuudentajusta ja sovittajantaidoista.
Musiikin polveilevuus, vaihtelevuus, kaikkinainen eloisuus innostivat, ja kun nämä ominaisuudet yhdistyivät Heinosen melodikon lahjoihin, oli siinä hienosti onnistuneen illan resepti raapustettuna.
Aapo Heinonen Quintet
Jazz Jkl Live Poppari 19.10.2018
Jouni Järvelä – altto- ja sopraanosaksofoni
Aapo Heinonen – piano, sävellykset
Héctor Lepe – kitara
Vesa Ojaniemi – basso
Tomi Saikkonen – rummut
Olli Sulinin kuvagalleria Popparin keikalta:
