Markus Pesonen oli roudannut mahtavan Hendectetinsä kiertuebussilla Kööpenhaminasta Jyväskylään, yhtye on näet kiertämässä Itämerta toisen levynsä julkaisun merkeissä. Samalla yhtye tuli osallistuneeksi myös uuden keikkapaikan julkistamiseen, sillä konsertti oli ensimmäinen julkinen tilaisuus Suomalaisen musiikkikampuksen Musica-taloon kunnostetussa BoomBox-klubitilassa.
Itsenäisyyspäivä osoitteutui kehnoksi keikkapäiväksi, sillä kuuntelijoita oli paikalle saapunut noin orkesterillisen verran. Ehkäpä tieto uudesta paikasta ei ole vielä jyväskyläläisiä tavoittanut. Klubi tarvitsee selkeästi tuottajaa tai vähintään tiedottajaa, jotta systeemi alkaa pyöriä kunnolla.
Jyväskylässä ei hyviä esitystiloja ole tungokseen asti, joten kaikki uudet yritykset ja viritykset ovat tervetulleita. Muunneltava BoomBox vetää laajimmillaan lähes parisataa kuulijaa. Klubi toimii jatkossa todennäköisesti lähinnä kampuksen opiskelijoiden koekenttänä, mutta mahdollisuuksia on toki muuhunkin käyttöön.
Jyväskylän konsertissa Hendectet ehti kahdessa setissään soittaa uuden Padme-levyn musiikin ohella neljä kappaletta paljon kiitosta saaneelta HUM-debyytiltään.
Hendectet lähtee jazzin viitekehyksestä, mutta Pesonen säveltäjänä tuntuu laajentavan jatkuvasti perspektiiviään. Yhtyettä voikin jo suositella jazzklubien ja -festivaalien (Tampereella päälavalle, kiitos!) ohella myös nykymusiikkitapahtumiin.
Pesonen on luonut ainutlaatuisen orkesterin sävellystensä tulkiksi. Ei pianoa, vaan kitara ja harmonikka, sampleja, elektroniikan suhinaa ja surinaa, basso, rummut, laulu ja viulu (konsertissa nämä hoiti upeasti Satu-Maija Aalto) ja kuusi puhaltajaa: trumpetti, pasuuna, tuuba, ynnä kolmikko, joka selvitti erilaiset saksofonit, klarinetit ja huilut. Erityishuomio kiinnittyi orkesterin mataliin miehiin: samassa bändissä bassoklarinetti, bassosaksofoni ja tuuba, joten nyt löytyi ainutlaatuisen tymäkkää potkua alapäähän.
Yhtyeen soittajat tulevat lähinnä eri puolilta Skandinaviaa, noin lähtökohdiltaan. Mukana on myös Liettuan hieno freejazz-lähettiläs, mm. Mikko Innasen kanssa yhteistyötä tehnyt Liudas Mockunas, jonka bassosaksofoni oli usein yhtyeen selkärankana. Toisaalta Mockunas vetäisi North-kappaleessa sopraanolla ehkä illan raisuimman yksittäisen soolon.
Muutama muukin pitkä soolo täplitti iltaa, esimerkiksi trumpetisti Tobians Wiklund pääsi loistamaan, mutta muuten kappaleiden johdanto-osuuksia lukuun ottamatta huomio ei kääntynyt yksittäisiin soittajiin, vaan koko orkesterin tarinankerrontaan.
Pesosen tajuttoman rikas sävelkieli, uskaliaat harmoniat ja laajojen kokonaisuuksien hallinta oli hienoa kuunneltavaa. Samalla sitä kuunneltavaa oli niin paljon, että yhdellä istumalla pystyi vain raapaisemaan pintaa. Ääriviivat kyllä hahmottuivat, mutta Pesosen musiikki vaatii monta sessiota avautuakseen täydellisesti.
Niinpä encorena kuultu Mingusin Goodbye pork pie hat on aivan paikallaan keikkasetissä. Se on helppo tie ymmärrykseen, kuin silta Pesosen maailmaan. Rehevä ekspressionismi, bluesin, gospelin ja freen sekoitus näytti kuin osoitellen Hendectetin mahdin. Välikkeessä bassosaksofoni ja kaksi tenoria vetivät kolmestaan vapaata improvisointia, ja sillä hetkellä kun koko orkesteri oli tullut mukaan bluesiin ja alkoi matkata kohti grande finalea, tunsi todellakin saaneensa maistaa musiikin vaikuttavuutta ja suuruutta. Vapaus maistui hienolta, ja sen jälkeinen yhteisymmärrys vieläkin hienommalta, ja kaikessa tässä tuntui kiteytyvän aika paljon yhteiselosta lajitovereiden kanssa noin ylipäätään.
Markus Pesonen Hendectet
BoomBox-klubi, Suomalainen musiikkikampus, Jyväskylä 6.12.2014
Satu-Maija Aalto – laulu ja viulu
Otis Sandsjö – saksofonit ja klarinetti
Uli Kempendorff – saksofonit, klarinetit ja huilut
Liudas Mockunas – saksofonit ja bassoklarinetti
Tobias Wiklund – trumpetti ja flyygelitorvi
Petter Hängsel – pasuuna
Jonatan Ahlbom – tuuba
Markus Pesonen – kitara, elektroniikka
Live Berger Brekke – harmonikka
Petter Eldh – basso
Marc Lohr – rummut, elektroniikka